29. maaliskuuta 2011

Succés - odotettu tapaaminen

Ella täällä moi,

Eilinen (29.3.) tapaaminen koulun jälkeen oli odotettu kahdesta syystä: ensinnäkin, tietysti siksi, että pääsin pitkästä aikaa näkemään Sofiaa, mutta myös siksi, että pääsin noin viiden vuoden odottelun jälkeen käymään Café Succésissa. Yläasteella kaverini, joka asui lähellä viiskulmaa kertoi, että heidän kodin vieressä on kahvila, josta saa maailman isoimpia korvapuusteja. Ja tänään vihdoin suuntasinne yhdessä valloittamaan tämänkin paikan. Myös Sofia oli odottanut sinne pääsyä.

Tapasimme perinteisesti Stockan kellon alla neljän jälkeen. Ilma oli hyvin tuulinen ja Sofia paleli kovasti, joten otimme suosiolla kympin Tarkk'ampujankadulle ja siitä ihan kulman takanahan se Korkeavuorenkatu olikin. Kävelimme Sis. Deli & Cafén sekä muutaman muun ihana lahjatavara- ja sisustuskaupan ohi kunnes Succés tuli vastaan.

Terassi ei vielä houkutellut ketään..

Äitinikin on jo nuoruudessaan käynyt Succésissa.

Heti sisään astuttua huomasin kuinka paikasta henki kunnon vanhanajan kahvila -tunnelma. Sellainen, että tästä ovesta on kuljettu sisään kymmenien vuosien ajan uudestaan ja uudestaan. Silläkin hetkellä paikalla oli varmasti ainakin yksi vakioasiakas, joka aina ottaa sen saman pullan ja syö sen juuri siinä nurkkapöydässä. Jotain ihan päinvastaista kuin nykyajan ketjukahviloissa.



Tiskillä meillä ei ollut valinnan vaikeuksia; tiesimme jo etukäteen ottavamme maailman isoimmat korvapuustit (2,70e). Sen lisäksi minä otin kaakaon (3e) ja Sofia tavallisen maitokahvin (2,50e). Olin hiukan pettynyt kaakaooni. Lasin pohjalle laitettiin vain suklaakastiketta ja päälle kuumaa maitoa. Niin tekevät ketjukahvilat. Paikka olisi ansainnut arvoisensa kaakaopannun, jossa kuumaan maitoon sekoitetaan oikeaa tummaa kaakaojauhetta. Kyllä kaakaoni silti menetteli. Sofian kahvin maito sen sijaan oli vaahdotettu perinteisen nestemäisen maidon sijaan. Kuulemma se ei juuri vaikuttanut makuun, mutta ainakin näytti mukavalta.

Ei jäänyt nälkä.

Päiviteltyämme korvapuustien kokoa ja otettuamme pienet maistiaiset aloimme pohtia maistuisivatko ne meistä yhtä hyviltä, jos ne olisivat tavallisen kokoiset. Vastaus oli ehdoton ei. Koko sai maunkin tuntumaan spesiaalilta, vaikka todellisuudessa siinä ei ollut mitään erityistä. Hinta oli kuitenkin kohdallaan ja arvostan jokaista, joka myy jotain itsetehtyä. Hyvän aikaa korvapuustiani mussutettuani keksin dipata sitä kaakaoon ja siitä tuli ihanaa! Hyviin pöytätapoihin se ei varmasti kuulu, mutta kokeilkaa silti joskus. Kaakao ja kaneli on hyvä yhdistelmä.

Paikan päältä saa myös lounasta. Vanhempi nainen sai vielä viidenkin jälkeen tilattua herkullisen tuoksuista kalakeittoa. Ainakin ikkunapöydän viereiseltä seinältä löytyy pistorasia, vaikka tietokoneen lataamiseen. Ja vessoista vielä sen verran, että miesten vessa oli kätevästi salin puoella, naisten jäi kokonaan löytämättä.

Tähän päättyy tämä kahvilakeissu. Vaikka kuulumiset tuli vaihdettua taas jokaista tiedonmurusta myöten, niin ulkona paistoi edelleen aurinko. Kiitos kesäajan.

1 kommentti:

  1. Naisten wc olisi löytynyt kassan vierestä.

    VastaaPoista