Mormor cupcakes - taas uusi maahanmuuttaja

Ella täällä moi,

Lönrotinkadulle on avattu Cupcakes-paikka Mormor, joka ei ole kahvila. Sillä ei ole kahvilan lupaa, eikä siksi myöskään kunnollisia pöytiä. Siksi cupcakesit ovat kylmässä, vaikka ne ovat parempia huoneenlämpöisenä. Paikka on avannut ovensa viime joulukuussa. Sandra kulkee siitä aina ohi töihin. Oli hänen ideansa käydä paikan päällä testaamassa näitä Suomessa vielä niin harvinaisia herkkuja.

Ohikulkijat huomaa varmasti.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli ottaa kuppikakut mukaan, mutta koska jälleen kerran satoi, ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä paikan päälle (23.8.). Päätimme tehdä piknikin ikkunaa vasten olevalle penkille. Omistaja laittoi valitsevamme leivokset laatikoihin, jotka sitten avasimme istuessamme. Minun laatikostani paljastui mansikka-lime-marenki ja mustikka-vanilja ja Sandran laatikosta tuplasuklaa ja raparperi-marenki (3,10€/kpl). Sen lisäksi Sandra otti Kaffa roasteryn pavuista paahdetun kahvin (2,50€).

Ulkonäkö on puolet herkkuudesta.

Cupcakesejen muffinssiosat leivotaan toisessa leipomossa ja päällinen pursotetaan paikan päällä. Meitä kuitenkin hämäsi juuri uunista tulleet leivonnaiset takahuoneessa. Omistaja kertoi, että hän valmistaa niitä ystävänpäivänä ilmestyvää kirjaansa varten. Ilmeisesti hän ei ollut tottunut kovin tiheään asiakasmäärään tai ainakaan paikan päälle jääviin asiakkaisiin, koska hänellä oli oheispuuhastelua niin paljon. Myös puhelimeen hän vastasi hyvin tiuhaan tahtiin eikä soittajat selvästikään olleet asiakkaita.

Meidän suureksi yllätykseksi ihan hetki meidän jälkeen sisään asteli kaksi minun tuttuani, Sofia ja Rita. Hekään eivät olleet aikaisemmin käyneet Mormorissa. Onneksi sopu antoi tilaa ja mahduimme kuin mahduimmekin kaikki evästämään yhdessä. Herkkumme olivat erittäin maistuvia, eikä ketään tuntunut haittaavan se, etteivät ne olleet ehtineet olla huoneenlämmössä. Hilpeyttä aiheutti kuorrutus, jota oli lopulta ympäri naamaa.

Makuvalikoima on laaja.

 

Tottakai olisimme viihtyneet paremmin, jos kahvilaolosuhteet olisivat olleet kunnolliset. Olisin myös halunnut tietää, että jokaisesta ostamastani leivoksesta menee sentti hyväntekeväisyyteen, kuten nettisivuilla kerrotaan. Siitä hinnasta tosin voisi mennä vaikka viisikin senttiä.  Cupcakes -aiheinen sisustus kuitenkin ilahdutti.

Suosittelen, mutta kotiin viemisiksi. Kahvin kanssa kerran kesässä.

Valrhona Shop - suklaapuoti Kämpissä

Sofia täällä heipä hei!

Usein miettiessäni seuraavaa kahvilaa, jonka voisin arvioida, olen miettinyt Valrhona Chocolate Shopia, lähinnä sen takia, että se on niin keskeisellä paikalla. Kämp Galleriaan on nopea kävellä ja suklaa on varmasti hyvää. Pari kertaa olenkin suunnannut sinne kaverin kanssa, mutta aina suklaapuoti on ollut tyhjillään, joten se ei ole houkutellut menemään sisään. Lisäksi tyhjässä kahvilassa on aina epämukavaa vaihtaa kuulumisia, koska tuntuu, että kahvilan työntekijä kuuntelee joka sanan.

Kahvila ja suklaapuoti

Elokuun puolessä välissä olin kuitenkin yksin liikkeellä ja kävellessäni Kämp Galleriassa, huomasin ostoskeskuksessa olevan paljon enemmän ihmisiä joka puolella ja Valrhonassakin oli ihmisiä kahvilan ulkopuolella olevissa pöydissä. Pöydät ulkopuolella ovat oikein hyvä idea, siellä uskaltaakin jutella, ilman että tarvitsee kuiskata. Tällä kertaa menin siis rohkeasti sisään.

Tiskissä oli useita erilaisia herkkuja, mutta koska ulkona oli lämmin päivä, päädyin Premium jäälatteen (3,80e). Kahvin maito vaahdotettiin ja se tekikin juomasta herkullisen. Hintakaan ei ollut niin korkea kuin olin kuvitellut Kämp Gallerian kahvilassa olevan, neljän euron kipuraja ei ylittynyt.

Monipuolinen konvehtivalikoima

Istuin rauhassa pöydän ääreen ja seurasin, kuinka turisteja kävi tutkimassa eri suklaavaihtoehtoja. Itse olen muutamaan otteeseen päässyt maistamaan Valrhonan konvehteja, vaikka tällä kertaa en niitä ostanutkaan. Makuja löytyy moneen lähtöön, joten varmasti jokaiselle jotain. Itse en erityisesti rakasta konvehteja, vaan herkuttelen mielummin vaikka ihan Fazerin sinisellä tai muulla yksinkertaisemmalla suklaalla. Jos kuitenkin pitää laadukkaasta suklaasta tai hyvästä kahvista, voin suositella Valrhonaa. Istuskelukahvilaksi tämä ei ole paras, mutta pieneen herkutteluhetkeen shoppailun lomassa oikein sopiva.

mbar - toimiiko baarin kahvilapuoli?

Sofia täällä hei!

Kun kesän helteet olivat parhaimmillaan, pääsimme taas Ellan kanssa kahville ja mietimme etukäteen mihin menisimme. Ella muisti aikaisemmin pitämämme gallupin, missä pyysimme lukijoitamme päättämään mihin menisimme seuraavaksi kahville. Silloin vaihtoehtoina olivat Tin tin tango, mbar, Esplanad ja Villipuutarha. Koska Ella oli ollut koko päivän liikkeellä, emme jaksaneet tällä kertaa lähteä seikkailemaan Kallioon, vaan päätimme lähteä kokeilemaan Esplanadia. Aurinkoinen sään ansiosta Espa oli täynnä ihmisiä, niin myös Esplanadin terassi ja sisällä kahvilassa oli kamala jono ja kaikki näkemämme pöydät olivat täynnä. Ei siis sinne. Ja tästä tuli nyt kolmas kerta, kun olen mennyt Espaland-kahvilan ovelle ja kääntynyt aina eri syystä pois: joskus on ollut täyttä, joskus taas on ollut kalakeitto-päivä ja koko kahvila löyhkännyt kalalta.

Pienen pohdinnan jälkeen lähdimme tallustelemaan mbaria kohti. Lasipalatsin sisäpihan terassit olivat täynnä, kuten aina hyvällä säällä, mutta mbarin sisällä oli tilaa reilusti. Sinne siis! Tiskillä ei ollut jonoa ja pääsimme heti tilaamaan. Minä päädyin jäämochaan (4e) ja Ella mietti limun ja teen välillä ja päätyi lopulta teehen (2,10e).

Kuinka monta kertaa tästä onkaan kävellyt ohi?

Minun kahvini tehtiin shakerissä niin, että juoma oli kylmää, mutta siinä ei ollut jäitä. Ella, joka tilasi minun jälkeeni teensä, sai lasin kuumaa vettä ja heti maksamisen jälkeen meille käännettiin selkä ja seuraavaa asiakasta alettiin palvelemaan ilman, että meiltä kysyttäisiin haluaisimmeko kuitin tai Ellalle olisi neuvottu, mistä teet loppujen lopuksi löytyvät. Niinpä minä lähdin suunnistamaan kohti pöytää ja Ella tasapainotteli täyden lasin kanssa etsimään teepusseja.

Kahvilassa oli todella rauhallista ja hämyisää. Huoneen nurkassa oli kunnon dj-laitteet, iltaisin mbar tosiaankin toimii nimensä mukaisesti baarina. Huomasimme, että internetillä oli hinnasto, eli ei ilmaista nettiä, mutta pöydissä oli kuitenkin ihmisiä kannettavien kanssa.

Ella tuli pian pöytään teensä kanssa. Teevalikoima oli monipuolinen ja Ella päätti kokeilla porkkanateetä! Siinä vasta ihmettelemistä, emme olleet kumpikaan kuulleet ennen vastaavasta! Teessä tosiaan oli porkkanan makua, mutta ei kuitenkaan liikaa. Itse olin melko pettynyt omaan jäämochaani, se maistui lähinnä kaakaolta, jossa oli vähän kahvia. Eikä kaakao hyvässä mielessä, vaan sellaiselta kaakaolta, joita tein pienenä kotona kaakaojauheesta ja maidosta.

Porkkanatee!

Lisäksi satuimme istumaan Ellan kanssa sellaiseen pöytään, jossa ilmastointi puhalsi kovaa. Saimme ainakin viilennystä kuumaan kesäpäivään, mutta juomat juotuamme olimme ihan jäässä.

Kaiken kaikkiaan emme olleet vakuuttuneita mbarin kahvilapuolesta. Se on hyvällä paikalla, mutta lempikahvilaa siitä ei meille tullut. Mbar on mielestäni kuitenkin yksi Helsingin parhaista kesäterasseita, joten sitä puolta voin ehdottomasti suositella.

Regatta - mielummin makkaraa kuin korvapuustia

Ella täällä moi,

Café Regatta on idyllinen kahvitupa Helsingin soutustadionin tuntumassa. Olen käynyt siellä kolmesti: keskellä hyytävää talvea australialaisen ystäväni kanssa ja kaksi kertaa tänä kesänä. Talvella pieni puumökki tuikkuineen oli erittäin tunnelmallinen ja pelkkä olemus lämmitti tunnottomia jalkoja. Kaakao kermavaahdolla sulatti jäätyneen kropan. Kovinkaan moni ei ollut eksynyt paikalle meidän lisäksi. Pari viikkoa taaksepäin (2.8.) ei ollut montakaan ihmistä, joka ei olisi ollut paikan päällä. Terassi sekä lisäterassi olivat molemmat jotakuinkin täynnä. Jono tuli mökistä ulos.

Tunnelmalliset sisätilat.

Monet tulevat Regattaan pyörillä kesäaikaan.

Tällä kertaa mukanani oli koko perhe. Tilauksia tehdessä yritimme kovasti miettiä mitä ottaisimme ja olisiko se itsetehtyä. Olli ja äiti päätyivät korvapuustiin (luultavasti itsetehtyjä) ja minä ja isi mustikkapiirakkaan (ei niin luultavasti itsetehtyjä). Minä ja olli juotiin Snadi-pillimehut (1,50€) ja isi ja äiti kahvit (2€). Regatan kuuluisana erikoisuutena talo maksaa sinulle santikupista 5 senttiä. Olisipa tämän ilmoituksen huomannut myös isä, jonka lapsi kaatoi tämän kahvikupin.

Valmiskermavaahto ja pahvilaatikossa kannettu piirakka.

Pulla oli sisältä vielä lämmin. Se on hyvä merkki!

Sillä aikaa kun isi jäi odottamaan käsinkirjoitettua kuittia, menimme me muut etsimään pöytää. Meillä kävi tuuri ja saimme pöydän ihan aidan vierestä suoralla näköyhteydellä venesatamaan. Ei käy kieltäminen, että maisemat olivat ihanat. Melojat olivat juuri lähdössä iltalenkille ja veneretkellä olleet palailivat satamaan. Tunnelma ympärillä oli kesäisen hilpeä.

Niin mekin joskus veneiltiin..

Kahvin tuoksun peitti pöytäämme leijaileva grillin haju. Kahvilaemäntä sytytteli juuri nuotiota makkaranpaistoa varten. Makkaroita saa ostaa muutaman euron hintaan ja ei kun tikku tulille.

Vaikka regatta onkin saanut edesmenneen City-lehden Kaupungin paras pikkukahvila 2008 -kunniamaininnan, voi tämänkin kahvilan tiivistää jo niin tutuksi käyneeseen ongelmaan: Miksi oi miksi kahvilan olemus ei kohtaa tuotteiden laadun kanssa. Mustikkapiirakka (3,50€) oli ihan ok. Valmiskermavaahto vielä laski pisteitä. Korvapuusteja (2,90€) on syöty parempiakin. Ehkäpä ensi kerralla koitan makkara ja limu -linjaa. Kabanossi ja coca-cola kun ovat aina sitä taattua laatua.

Kawa - vahingon ilo on paras ilo

Ella täällä moi,

Kampaaja oli laittanut hiukseni (21.7.). Työt alkaisivat vasta parin tunnin kuluttua. Olisi mitä parhain hetki tutustua vähän aika sitten Fredalle avattuun uuteen Kawa-kahvilaan. Kahvila sijaitsee vaarallisella paikalla, vain lyhyen matkaa Temppelinaukion kirkosta. Muistan viime Ravintolapäivänä olleeni ravintolassa aivan Kawan vieressä. Kaikki Ravintolapäivän tietävät käyttivät tietysti sen runsaudet hyödyksi, Kawan olivat sen sijaan vallanneet useat japanilaiset turistit.

Keskeisellä paikalla Kampissa.

Tällä kertaa kahvila oli turistiton, kun astuin sinne sisään. En ollenkaan tiennyt mitä odottaa. Kaiuttimista soi nuorekas musiikki. Tarkoitukseni oli nauttia aamiaista, joten erittäin tasokkaan näköinen salaattipöytä täytyi jättää väliin. Myyjän esittelemät paninit (6€) kuulostivat enemmänkin siltä mitä hain. Eri makuyhdistelmiä oli muutama erilainen. Minä valitsin numeron kaksi: avokado, mozzarella ja aurinkokuivattu tomaatti. Myyjä otti tilaukseni hymyllä vastaan ja kertoi, että panini tuotaisiin pöytään.

Otin lasin virkistävää vettä ja siirryin istumaan ikkunan edessä olevaan baaritiskimäiseen pöytään. Niistä tykkään. Seuratessaan kadun menoa, on melkein ulkona, vaikka onkin sisällä. Vaikka olisihan tarjolla ollut muutama ulkopöytäkin. Nousin paikaltani vielä kertaalleen pois ja hain seurakseni iltapäivälehden.

Mukavat tuolit on osa onnistunutta kahvilahetkeä.

Lehti alkoi monen sivun jutulla Batman-ampujasta, jatkui narsisteilla ja päättyi sarjakuviin. En ole kovin nopea lukija, mutta olin edennyt kannesta kanteen, eikä paninia näkynyt missään. Katsoin kuitista, että aikaa tilauksesta oli kulunut jo puoli tuntia. Juuri kun olin nousemassa tiedustelemaan asiaa, myyjän katse sattui kohtaamaan minun katseeni kanssa ja hän ymmärsi mistä oli kyse. Kauhu silmissään hän myönsi, että minut oli unohdettu. Syynä oli kymmenpäinen turistilauma, joka oli tullut juuri minun jälkeeni. Tällä kertaa espanjalaisia. En voinut muuta kuin sanoa, ettei minua haitannut ollenkaan.

Erehdyksen huomattuaan paninini valmistui pikavauhtia. Se näytti mitäänsanomattomalta, niin kuin kyseinen leipä yleensä näyttää, mutta oli rehellisesti todella hyvää. Rapea leipä ja kunnon raaka-aineet tuoreen pinaatin kera katosivat suuhuni alta aikayksikön (toim.huom. edes kuvaa ei ehtinyt ottaa). Kahvilan vahingon takia sain valita itselleni tiskistä minkä tahansa jälkiruoan. Tulin siitä erittäin iloiseksi. Tämä on sitä asiakaspalvelua. Luulenpa, että käyntini oli erehdyksen takia jopa parempi kuin ilman sitä.

Panini meni parempiin suihin.

Jälkiruoaksi valitsin luomu raparperipiirakan, jonka rinnalle tuli vaniljajäätelöpallo (4€). Maha täynnä kiitin kovasti ja poistuin kohti rautatientoria tarkoituksenani palata pian uudestaan.

Kotitekoinen luomu raparperipiirakka.

Bembölen kahvitupa - hölmöläisten touhua

Ella täällä moi,

Hölmöläiset halusivat rakentaa talon. He rakensivat talon ilman ikkunoita. Hankkiakseen taloon valoa hölmöläiset alkoivat kantaa pimeyttä ulos säkeissä. Viisas Matti hakkasi ikkunan seinään. Sitten he päättivät hankkia enemmän valoa taloon ja tekivät niin suuret ikkunat, että talo hajosi.

Bemböleläisilläkin on ollut hyvä idea kahvituvasta, mutta sen toteuttaminen on jäänyt puolitiehen.

Bemböle (suomeksi Hölmölä) on vanha kylä Espoon keskellä. Sen kuuluisa maamerkki on Bembölen kahvitupa, joka on erityisesti motoristien ja pyöräilijöiden suosiossa. Minä saavuin kuitenkin paikalle autolla isän ja äidin kanssa (6.7.). Autoteiden keskellä kohoaa idyllinen hirsitalo kaksikko, punamullalla maalattuna. Odotukset ovat korkealla. Tästä aamiaisesta saattaa tulla mieleenpainuva.

Punainen tupa ja..kelmusämpylät.

Kurkkaamme päärakennuksen ovesta sisään. Ja voi ei. Oviaukolle asti paistaa tiskin kelmuun käärityt sämpylät. Makeatkin näyttävät raakapakasteilta. Hamuilemme kaikki ympärillemme, josko kuitenkin löytyisi jokin pelastava pulla. Lounaslistan jälkiruoissa on tarjolla köyhiä ritareita (3€). Vaikka onkin vasta aamiaisaika, luvataan ne meille valmistaa.

Isi ja Äiti ottavat kahvit (1,70€), minä pillimehun (1,50€) ja siirrymme ulkopöytiin odottamaan. Pidämme sormet ristissä hyvin valmistetuille ritareille. Aurinko menee pilveen ja tuuli yltyy. On vähän kylmä. Tarjoilija kantaa tarjotinta meitä kohti. Ja voi ei. Olisi ollut niin helppoa pystyä parempaan. Köyhät ritarit on valmistettu paahtoleivästä. Päällä on halpaa mansikkahilloa ja jäätelöä. Leivät ovat hieman palaneet. 

Santsikuppi 50 senttiä.

Leipä näyttää suoraan pussista tulleelta, mutta palanut keskusta todistaa toisin.

Positiivista ovat hinnat. Halvempaa saa hakea. Mutta maksaisimme mielellämme vähän enemmän, jos laatu olisi kohdallaan. On hölmöä omistaa ulkoisesti niin ihana kahvila ja sitten tuotteiden suhteen mennä siitä, mistä aita on matalin. Unohtaa ikkunat talosta. Joku viisas voisi parantaa tuotteiden laatua. Tuskin suosio kuitenkaan hajottaisi taloa. Päinvastoin.

Saamme kuitenkin mahamme täyteen jatkaaksemme matkaa. Tämän artikkelin mukaan kaikki tiet vievät Bemböleen. Kaikki tiet vievät myös sieltä pois.

Kaffa Roastery - kahvi kuin karkkia

Ella täällä moi,

Mä en erityisemmin pidä kahvista, mutta hyvää kahvia ei voita mikään. En myöskään erityisemmin pidä eksymisestä, paitsi jos eksyy Eirassa.

Meidän päämäärä Elinan kanssa hahmottui pikku hiljaa etsiessämme sopivaa kahvilaa kävellessämme (19.6.) keskustasta kohti Punavuorta. Perämiehen kadulla Mokon tiloissa on kaksi kahvilaa: on Mokon oma kahvila ja on Kaffa Roastery. Kaffa Roastery on nimensä mukaisesti kahvipaahtimo. Paahtimo löytyy takahuoneesta ja uunituoretta tuotosta myydään tiskiltä. Kahvia myös jälleenmyydään hyvin moneen Helsinkiläiseen kahvilaan, kuten Succesiin. Kohteemme oli siis selvä.

Paahtimo takahuoneessa.

Olen käynyt Mokossa useasti ja ihan varmasti tiedän miten sinne löytää. Mutta sinä päivänä en tiennyt. Eikä tiennyt Elinakaan. Tulimme jotenkin oudosta suunnasta saaden itsemme harhaan. Näytimme jopa niin hukassa olevilta, että hyvin Punavuorelainen mies (Barbin torso kädessään?) tarjosi meille apuaan. Ja jos nykypäivänä joku on niin avulias, ei siitä voi kun kiittää.

Saimme ohjeet kiivetä mäkeä ylös ja sitten huipulta alas. Ja siellä huipulla oli aarre. Niin hulppeita taloja marmoripylväineen ja omine puutarhureineen. Hissi, jonka ovi on samalla ulko-ovi. Ihan kuin olisi ollut vieraassa maassa. Pian laskeuduttuamme alas tiesimme taas missä olimme ja Moko siinsi edessämme.

Kaffa Roasteryllä on myös oma sisäänkäynti Mokon lisäksi.

Elina tilasi Laten (3,50€) ja minä tyhmänä yritin ensin saada teetä. Kahvipaahtimosta. Päädyin Flat white –kahviin (vähemmän maitovaahtoa, 3,20€). Siirryimme istumaan baaritiskimäiseen pöytään ikkunan eteen ja ihastelimme kuinka sade yltyi. Paahtimossa ei ollut montakaan istumapaikkaa ja pelkäsin, ettemme saisi rauhassa vaihtaa kuulumisiamme. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, koska suurin osa asiakkaista oli bisnesmiehiä, jotka hakivat kupposen mukaan töihinsä.

Latte

Flat White

Kahvi maistui erittäin hyvältä niin Elinan kuin minunkin kupista. Juurikin siltä, että se on tehty oikeasta raaka-aineesta ammattitaidolla. Kaffa Roasteryn slogan onkin ''Kahvin on tehtävä vaikutus''. Ja näin tapahtui.

Café Empire - aikamatka 1800-luvulle

Ella täällä moi,

Tällä kertaa en vieraillut kahvilassa Savonlinnassa, vaan 1800-luvulla. Talvella olin nykimässä kiinninnäisen Café Olsonin ovea, joka sijaitsee Sederholmin talossa Helsingin kaupunginmuseossa. Silloin en ymmärtänyt, että kahvila on auki ainoastaan pienen hetken joka kesä. Uudella nimellään, omalla teemallaan. Tänä vuonna Café Empire oli auki 9.-17.6. teemanaan autonomian ajan leivonnaiset 1800-luvun alusta. Pahoitteluni, että kirjoitus tulee vasta nyt, kahvilan jo sulkeuduttua. Ette kuitenkaan ole menettäneet mitään.

Sederholmin talo Aleksanterinkadulla

Teeman mukaiset asut toivottivat tervetulleeksi

Aikamatkaa teimme yhdessä Sallan kanssa. Ovella meidät toivotti tervetulleeksi teeman mukaisesti pukeutuneet naiset. Tämä oli ehkä vaikuttavin hetki. Siirryimme heti pöytään, johon kakut, leivokset, pasteijat ja Palmian servietit oli laitettu esille. Salla otti omenakakkua (4€) ja minä mantelikakkua (4€) sekä molemmat lasit raparperimehua (2€) ja canapén puoliksi (1€). Jono johti meidät kassalle ja kassakoneesta tulostui samanlainen kuitti kuin koulun ruokalasta.

Vaihtoehtoja oli kiitettävän monta erilaista

Ainoan vapaan pöydän löysimme pimeästä huoneesta vessan vierestä. Sallan omenakakku ei maistunut. Se oli hapan ja kuiva. Kirkko ja kaupunki –lehti (20/2012) kehui kuinka juuri tätä kakkua on ’’ehostettu maistuvammaksi pyöräyttämällä täytteeseen tulevat omenanpalat viinissä ja lisäämällä taikinaan mausteita’’. Miltä lie maistunut ennen ehostusta. Minun mantelikakkuni oli parempi. Canapé ehkä kuitenkin paras. Raparperimehulta odotin paljon, mutta minun makuuni se oli liian laimeaa. Palmiamaista, sanoisin.

Muovimuki kummastutti.

Kirkko ja kaupunki kertoo kahvilan aiemmilla kerroillaan tarjonneen kustavilaisen ajan leivonnaisia, Ruotsin ja Venäjän ajan leivontaperinteitä, leivonnaisia 300 vuoden takaa sekä 1900-luvun alun kahvileipiä. Kirjoituksesta selviää myös, että juuri minun ja Sallan syömiä kakkuja on ollut tarjolla edellisilläkin kahvilaviikoilla. Mutta jotakin en nyt ymmärrä.. Oliko niin Ruotsissa kuin Venäjällä samat perinnekakut kuin 300 vuotta sitten ja 1900-luvulla? Sehän se Palmian käytäntö on kyllä ollutkin, oli sitten Aasia-viikko tai luomupäivät on tarjolla samaa spagettia ja jauhelihakastiketta.

Kaikki kunnioitus ilmaista kouluruokaa kohtaan.

Paljon paremmin meille maistui iltapalaksi nautitut Fafan falafelit 2000-luvulta. Salla kuitenkin totesi hyvin, että jos emme olisi kokeilleet, olisi meitä jäänyt harmittamaan. Eikä koskaan voi tietää etukäteen.

Alegria – tuhkimotarina

Ella täällä moi,

On Helsinki-päivä (12.6.), mutta olen savonlinnassa. Anteeksi, Savonlinnassa.  Pääsykoe alkaa henkisellä testillä seisottamalla ajallaan tulleita ilmoittautujia vesisateessa. Etuajassa tulleet pääsivät sisälle. Saan kuulla olevani viimeisessä ryhmässä, jonka aika on viiden tunnin kuluttua. Odottaako yliopistolla koko tuo aika, vai tutustua kaupunkiin? Aamupalaa ainakin olisi saatava, joten päätän uhmata sadetta. Ovathan kenkäni jo ihan märät.

Mitä tehdä kun Savonlinnassa näyttää tältä?

Minun tekisi mieli buffet-aamiaista, josta voisin nauttia seuraavat viisi tuntia tai vaikka kauemminkin. Ihan sama. Tähän kaupunkiin en kuitenkaan muuta. Google ei löydä koko kaupungista yhtään aamiaista. Ensimmäinen kahvila, jota se ehdottaa on Alegria. Mutta minähän tiedän sen! Se sijaitsee Puistokadulla, jossa hotellinikin oli. Teen matkaa puolisen tuntia ja kenkäni kastuvat yhä enemmän, jos mahdollista. Kun saavun Alegrian luo, on sen edessä kyltti buffet-aamiaisesta. Kuin tilauksesta.

Reippain (litisevin) askelin avaan kahvilan oven. Se sijaitsee vanhan kansakoulun entisessä luokkahuoneessa. Ihana idea. Ilmoitan saapuneeni aamiaiselle. Kahvilan pitäjä esittelee minulle aamupalan antimet: omenapuuroa, luonnonjogurttia, siemeniä ja hunajaa päälle pantavaksi, itse leivottuja sämpylöitä, juustoa ja vihanneksia leivän päälle, appelsiinimehua ja teetä tai kahvia. Juuri sopivasti kaikkea. Ja hinta vain 6,50€. Hinnat ovat muutenkin kovin alhaiset Helsinkiin verrattuna: Tee 1,40€, Kaakao 2€ ja kakut 3€.

Taustalla maalauksia kahvilasta in action.

Jokaiselle löytyy varmasti mieluisa.

Kokoan annokseni ja pyydän Stressitöntä teetä itse valitsemaan kuppiini. Kuppi on myynnissä. Istahdan valitsemaani ikkunattomaan pöytään. Pöytäkin on myynnissä. Minua varten pöydälle on tuotu tuore Itä-Savon sanomat. Nautin.  En edes muista, että ulkona sataa. Taustalla soi musiikki, joka muistuttaa minua Tuhkimosta. Mutta minähän olen vähän niin kuin Tuhkimo. Niin kärsivänä ja vaatteeni pilalla löysin vihdoin pelastukseni: hyvän, maistuvan aamiaisen. Niin kuin Tuhkimo löysi prinssinsä… Kesken kaiken sisään astuu pahat sisarpuoleni, kaksi kilpailijaani, jotka myös haluavat köksänopeiksi. Otan kulauksen Stressitöntä päivää ja tilanne pysyy rauhallisena. Ehkä Savonlinna onkin ihan kiva paikka.

Savon diapeetikoiden tila puhutti.

Joskus vähemmän on enemmän.

Päätän syömiseni ja astun ulos. Sade jatkuu. Ei! Kyllä kaikki on ihan yhtä kurjasti kuin oli enne aamiaistakin. Paha äitipuoleni, sään valtiatar, ei jätä minua rauhaan.

                                                                                       …..

Pääsykoe on ohi. Jos oikein kovaa juoksen, ehdin vielä aikaisempaan bussiin kuin suunnittelin. Ja minähän juoksen!  Asutettuani Savonlinnaa 17 tuntia tiedän jo oikoreitit kaupungin toiselta laidalta toiselle. Saavun pysäkille jopa kymmen minuuttia etuajassa lörtsy mukanani. Kuski kertoo, että ensi lauantaista lähtien junaradat ovat toiminnassa. ’’Kiitos, mutta en kyllä vähään aikaan ole tulossa takaisin.’’

Delivo - onnea tuoreille ylioppilaille

Ella täällä moi,

Kahviloita voi käyttää muuhunkin kuin yhden tuttavan tapaamiseen. Voit ottaa kaiken hyödyn irti ja tavata samalla useita tuttavia, esimerkiksi  40 yhtä aikaa. Kysehän on siis ylioppilasjuhlista tai mistä tahansa juhlista. 

Toimi näin:

-Päätä mitä juhlit

-Etsi esimerkiksi netistä mieleisesi kahvila. Huomioi asiakasmäärä, tyyli ja sijainti.

-Ota kahvilaan yhteyttä. Onko se edes vapaa?

-Pyydä tarjous

-Älä luovuta vaikkei kahvila vastaa sähköpostiin tai puheluihin. Mene paikan päälle.

-Juhli!

Me valitsimme Ollin juhlapaikaksi kahvila Delivon Munkkiniemen puistotieltä. Itse asiassa valitimme sitä ennen hyvin monta muutakin paikkaa, mutta vain Delivo oli vapaa. Meidän onni.

Delivo istui täydellisesti huolettoman sankarimme tyyliin. Mikään ei ollut kovin tip top, paitsi tarjoilut. Olimme valinneet tarjolle suolaista ja makeaa. Suolaisesta pöydästä löytyi kahta erilaista quiche-piirakkaa ja salaattia, johon jokainen sai valita täytteet itse. Makeassa pöydässä oli Sacher kakkua ja juustokakkua sekä 40 korvapuustia, yksi jokaiselle. Tarjoilut saivat kehuja.

Salaatti oli hyvä idea ja sopi nirsoimmillekin.

Kaikki paikan päällä leivottua.

Vieraat saapuivat hyvin porrastetusti, ihan vahingossa. Uusille tulokkaille vapautui paikka edellisten lähtiessä. Jos ilma olisi ollut lämpimämpi, olisi terassi ollut piste i:n päälle.

Itse tuodut kukat viimeistelivät tilan.

Ihan ajoittain kaipasin taustalle hiljaista musiikkia, mutta tarve poistui kun kahvilalle ominainen puheensorina peitti hiljaisuuden.

Apunamme meillä oli kahvilan puolesta kaksi tarjoilijaa, joista toinen oli myös kaikkien herkkujen takana. He kaatoivat kuohuvaa ja keräsivät lautasia. Juhlien järjestäminen muualla kuin kotona vähentää stressiä niin alkujärjestelyissä, emännöinnissä kuin loppusiivouksessakin. Sillä kuitataan hieman suurempi budjetti.

Valitse sinäkin persoonaasi sopiva kahvila juhlapaikaksesi. Se tuo tunnelmaa ja ainakin Ollin juhlissa sai paljon positiivista palautetta myös vierailta.

Jogo - jääjogurttia amerikkalaisittain

Sofia täällä moikka moi!


Jopas meidän blogissa käy kuhina: uusia tekstejä ja kommentteja satelee! Hyvä niin, pyritään pitämään tätä yllä.

Eilen minä, Annamari ja Piia pääsimme yhdessä testaamaan Helsingin uusimman FrozenYogurt-paikan, Jogon. Ella onkin aikaisemmin testannut Kipon ja minäkin olen pari kertaa päässyt jääjogurtin makuun Kluuvin Fuelissa. Jogo avattiin nyt hiljattain Tennispalatsiin. Se oli vähän tyhmässä paikassa portaiden alla ja Pizza Hutin kyljessä. Myöhemmin minulle selvisikin, että Jogo taitaakin olla osa Pizza Hutia.

Asiakkaita riitti

Tämä oli oikein Amerikan malliin tehty jääjogurttikahvila. Seinässä oli FroYo koneita, joista tuli eri makuja ja niitä sai itse annostella omaan kuppiin. Makuina oli mansikka ja persikka (ja niiden sekoitus) sekä ananas ja maustamaton jogurtti (ja niiden sekoitus). Itse tein aloittelijan virheen heti koneilla. Halusin päästä maistamaan persikkaa, mansikkaa ja maustamatonta jogurttia, joten kuppini oli jo liian täynnä pelkästä jogurtista. Sitten päästiin täytteiden kimppuun. Ja niitä oli aivan joka lähtöön. Omana kuppiini päätyi ainakin suklaarusinoita, suklaahippuja, corn flakeseja, tuoreita pensasmustikoita ja tuoreita vadelmia. Taivaallista! Vaihtoehdoissa oli myös paljon muita tuoreita hedelmiä: kiiviä, mansikoita, appelsiinia, melonia, viinirypäleitä… Karkkeja oli sekä erilaisia suklaita että hedelmäkarkkeja ja liitulakuja. Lisäksi oli paljon erilaisia muroja ja myslejä, pähkinöitä ja kookosta. Lopuksi sai päälle vielä kastikkeita suklaasta mansikkaan.

Ongelma tuleekin siinä, että tekisi mieli laittaa ihan kaikkea kuppiin ja silloin hinta nousee nopeasti: tämä herkku nimittäin maksaa 2,10e/100g. Minulle tuottikin suuria vaikeuksia hallita omaa annostani ja minun kiposta tuli kolmikkomme kallein, yli 6,5e. Annamarin annos oli 4,5e ja Piian jotain siltä väliltä. Mietimmekin, että seuraavalla kerralla osaisimme ostaa järkevämmin: ottaisimme vähemmän itse jogurttia ja enemmän kaikkia herkullisia täytteitä. Oman annokseni maku oli ihan täydellinen, pidin herkusta paljon! Mutta melkein 7e jälkiruuasta on kuitenkin niin paljon, että se jäi hieman kaihertamaan. Varoitankin siis teitä, lukijat, ottakaa aluksi vain vähän kaikkea, koska sitä ei saa pois, mutta aina voi lisätä!

Valmiit annokset

Jogurttibaari oli sisustettu mielestäni ihan hauskasti valkoisilla kalusteilla ja pinkillä tehovärillä. Sijainti oli kuitenkin todella karu ja istumapaikkoja oli vähän. Meidän onneksemme juuri kun olimme saaneet maksettua, vapautui yksi kolmesta pöydästä, johon mahduimme istumaan. Meteli oli kuitenkin kova ja viereiseen pöytäämme tuli kaksi keski-ikäistä naista olut tuoppeineen mättämään pizzaa, mikä lannisti vähän tunnelmaa.

Ostoksen yhteydessä saimme kuitenkin alennuskupongit, joilla saa 15% alennusta seuraavasta asioinnista Jogossa, joten jos jonain kauniina kesäpäivänä liikun Tennispalatsin kulmilla, voin hyvinkin käydä ostamassa pienen annoksen tätä makujen harmoniaa mukaani ulos aurinkoon.