31. toukokuuta 2012

Helmi - ideaali kahvila löytyi Porvoosta

Ella täällä moi,

Otimme varaslähdön äitienpäivään. Jo lauantaina (12.5.) suuntasimme kolmen sukupolven voimin Porvooseen lounaalle. Lounaspaikkanamme toimi etukäteen varattu ravintola Walgren’s. Kaikki oli kohdallaan: palvelu, tunnelma, seura ja ennen kaikkea ruoka. Suosittelen! Vatsat täysinä suuntasimme Porvoon mukulakivikaduille ja poikkesimme ainakin joka toiseen ellemme jokaiseen pikkuputiikkiin, joka vastaamme tuli. Myynnissä oli mitä houkuttelevampia löytöjä lahjaksi ja itselle. Lompakko pysyi kuitenkin visusti kiinni.

Vatsan hiukan vajuttua alkoi kahvihammasta tai siis kakkuhammasta hieman kolottaa. Useista Porvoon kahviloista valistimme kahvila Helmen, joka on äidin mukaan kuuluisa. Helmi oli habitukseltaan ja tarjonnaltaan ideaali kahvila. Sellainen, mikä mielikuva tulee päähän kun ajattelee kahvilaa. Värit ovat pastillia, kalustus puuta ja sisustus on kruunattu yksittäisillä mielenkiintoisilla esineillä, kuten nukeilla ja kransseilla. Eri kakkuvaihtoja on kymmenen ja kaikki itse tehtyjä. Palan koossa ei säästellä ja kahvi tulee kannussa. Omistajan koira pyörii jaloissa.

Kahvila on omanlaisessaan ympäristössä porvoon puutalojen keskellä.
Kävin valitsemassa oman kakkupalani ja jätin isän ja äidin jonottamaan. Kahvila on tupaten täynnä. Menen itse kuvaamaan tiloja.


Pienet yksityiskohdat luovat kokonaisuuden.

Harmonian rikkoo kahvilan työntekijä, joka on kiivastunut kuvaamisestani. Asiakkaita ei saa joutua kameraan, hän ärähtää. Todellisuudessahan saa, mutta haluan olla se viisaampi osapuoli. Jätän vaihdevuosista kärsivän tarjoilijan omaan arvoonsa ja aion nauttia kahvihetkestäni hänestä huolimatta.

Kahvit (2,80€) ja neljä kakkupalaamme saapuvat pöytään. Mummin mahaan ei enää mahdu. Makuina ovat sacher, minttu-suklaa, mansikkakermahyydyke ja porkkana (5,90€).  Porkkana on minun. Aluksi keskitymme vain omaan palaamme, mutta lopuksi lusikat kiertävät. Maut ovat hyviä ja kruunaavat loistavan lounaamme.

Minkä sinä valitsisit?

Lopuksi suuntaamme vielä legendaarisen Pienen suklaapuodin luo, joka kuitenkin sulkee ovensa suoraan nenämme edestä. Olisimmepa tienneet, niin olisi lähdetty kahvilasta minuuttia aikaisemmin. Se ei kuitenkaan latista muuten niin hyvin sujunutta päiväämme.

P.s. Myös Sofia on käynyt Porvoossa viime kesänä, Paahtimon kahvilassa.

30. toukokuuta 2012

Carusel - kolkko kokemus

Ella täällä moi,

Onhan siitä jo aikaa, kun Sofian kanssa treffattiin jälleennäkemisen merkeissä taas pääsykoeurakan jälkeen. Taisi olla aurinkoinen tiistai 15.5. Taas kerran käänneltiin ja väänneltiin vaihtoehtoja siitä, mikä olisi hyvä kahvila. Sofia halusi jotain suolaista, koska oli syönyt viimeksi töissä, mutta minun teki mieli super banana split jäätelöannosta. Olimme lopulta ajautuneet kauppatorin tuntumaan, joten päätimme odottaa kolmosta ja mennä Carusel-kahvilaan Kaivopuiston rantaan.

Plussana ihana ymäristö, jossa kahvila sijaitsee.

Missä ruuhka?

Paikka oli tuttu, mutta viime käynnistä oli vierähtänyt tovi. Mikään tarjolla oleva ei heti kolahtanut. Jäätelöannoksia en ainakaan huomannut ja itse asiassa ajatus siitä oli jo sympatiasta vaihtunut suolaiseen. Päädyimme molemmat leipä-vaihtoehtoon. Sofia otti toastin kinkulla ja juustolla (6€) ja minä paahtopaistipatongin (6€). Palvelu tiskillä ei ollut mainitsemisen arvoista. Ikään kuin heillä olisi ollut kova kiire, eikä aikaa asiakkaasta välittämiseen, mutta todellisuudessa näin ei ollut.

Leivät eivät meitä hätkähdyttäneet..

Siirryimme leipinemme hiukan hallimaiseen ruokailu-osioon. Hallimaisuus syntyy siitä, kun pöytiä on liikaa ja intiimiys puuttuu täysin. Tuntuu, että pitäisi huutaa toiselle, jotta ääni kantautuu pöydän toiselle puolelle asti. Leivät olivat mitä olivat. Sofia odotti toastiltaan enemmän ja minä kirosin majoneesin, jota pitää tunkea kaikkialle.

Kolkkoa ja koditonta

Tiedän, että Carusel on hyvinkin arvostettu kahvila ja monet alueen rikkaat (niitähän siellä vain asuu) pitävät kahvilaa kantapaikkanaan. Meihin se ei uponnut. Muitakin vaihtoehtoja lähistöltä toki löytyy. Löydätte juttua Mattolaiturista viime kesältä ja Ursulasta lupaamme kirjoittaa tänä kesänä.

Myös jäätelökioskeja on Kaivarissa useita. Jälkiruoaksi suunnittelimme menevämme viereiselle Helsingin jäätelötehtaalle. Tiesimme, ettei siellä käy kortti, joten kokosimme kaikki käteishilumme yhteen ja ajattelimme ottavamme kaksi palloa yhteen tötteröön (halvempi kuin kaksi erikseen) ja sitten siirtävämme toisen pallon Carusellista ’’lainaamaamme’’ kahvikuppiin. Juonesta innostuneina saavuimme kioskille ja voi kurja...kaksi palloa maksaa 4,80€ ja meillä on vain 4,70€. Uskokaa tai älkää, myyjä ei voinut joustaa 10 senttiä. Keskustaan palattuamme menimme Stockmannin 4. kerroksen kahvilaan Mövenpick-palloille paljon halvemmalla ja saimme varmasti paljon laadukkaampaakin. T.Ella, ei yhtään katkerana.

Mövenpick on täyteläistä ja suussa sulavaa.

Aschan Café Jugend - Aschanin uusi mahdollisuus

Sofia täällä heissan!

Eilen näimme Mirjamin kanssa melko ex tempore ja vasta tapaamispaikassamme Kaisaniemessä tajusimme, ettemme olleet yhtään suunnitelleet mihin menisimme kahville. Pienen pohdinnan jälkeen päätimme antaa Aschanille sen lupaamani uuden mahdollisuuden. Äiti ja minä kävimme ennen Vappua testaamassa Vallilan toimistorakennusten keskellä lymyilevän Aschanin ja se ei tehnyt meihin vaikutusta. Espalla on kuitenkin Aschan Café Jugend, josta olen kuullut hyvää, joten päätimme kokeilla kyseistä kahvilaa.


Kahvila on todella hyvällä paikalla Esplanadilla Kappelin kohdalla. Sisältä se on kaunis, vanha tyyli on säilytetty, mutta kahvila ei silti ole ränsistynyt. Rakennus on vuodelta 1827, mutta Aschan siinä on ollut vasta vuodesta 2010.

Kaunis sali

Sisällä kahvilassa oli rauhallista, monissa pöydissä oli ihmisiä, mutta pöydät ovat loosseissa, joten viereisissä pöydissä käydyt keskustelut eivät häirinneet toisia. Vietimme hetken tutkien tiskiä, jossa oli monen moista leivosta ja suolaisia leipiä, paljon enemmän vaihtoehtoja kuin Vallilassa. Toivomiani Macaroneja ei löytynyt täältäkään, joten päädyin pitkästä aikaa perinteiseen berliininmunkkiin (3,5e), kun taas Mirjamin teki mieli jotain suolaista, joten hän otti paahtopaistifoccaccian (6,5e). Juomaksi minä tilasin cappuccinon (3,5e) ja Mirjami mustan teen (2e).

Pahoittelen iPhonen kuvanlaatua


Vaihdoimme rauhassa kuulumisiamme. Pidin kahvilan tunnelmasta paljon, siellä oli rauhallista ja kaunista. Muissa pöydissä oli lähinnä keski-ikäisiä naisporukoita tai pukumiehiä pitämässä palaveria. Berliininmunkkini nyt oli perusmunkki, juuri mitä tilasinkin. Kahvi oli todella hyvää mielestäni, onnistunut suhde vaahtoa ja kahvia. Mirjamin tee oli myös oikein maukas, mausta löytyi vähän vaniljaakin. Mirjamin leipä taas oli suuri pettymys. Ensinnäkin niin kalliista leivästä (6,50e!!) odottaa paljon (ehkä jopa mahdollinen lisukesalaatti olisi ollut paikallaan?). Toiseksi ne täytteet, jotka leipään oli valittu, eivät toimineet yhdessä. Majoneesia oli liikaa ja paahdettu sipuli hallitsi liikaa makuja. Kaiken lisäksi focaccia oli kuivahtanut. Puolet leivästä jäikin lautaselle meidän lähtiessämme pois vähän ennen sulkemisaikaa klo 20.


Kaiken kaikkiaan Aschan kuitenkin nosti vähän pisteitään minun silmissäni. Palvelu oli Jugend Caféssa ensiluokkaista, miljöö oli miellyttävä ja juomat onnistuivat molemmilla. Mirjamin leipä jäi harmittamaan, joten kiitettävään suoritukseen jäi vielä hieman matkaa.

20. toukokuuta 2012

Starbucks - vihdoin Suomessa!

Sofia täällä moi!

Olen aikaisemminkin blogissa maininnut Starbucks-rakkaudestani ja kun kuulin kahvilaketjun saapumisesta Suomeen, piti minun päästä paikan päälle. Kahvilaa odotettiin lentokentälle jo huhtikuussa, mutta vihdoin toukokuun puolessa välissä Starbucks aukesi koko kansalle. Monet tutut olivat heti avautumispäivänä 15.5. tehneet "pyhiinvaelluksia" lentokentälle. Minulle sopiva ajankohta sattui tänään, kun äiti ja isi tulivat New Yorkista takaisin. Samalla matkalla oli myös pari vanhempieni tuttavapariskuntaa, joten lapsuudenystävieni Kaisun, Maijun ja Jukan sekä Edi-koiran kanssa olimme vanhempiamme vastassa.

Vaikka oli sunnuntaiaamu klo 8.30, oli Starbuckissa jatkuvalla syötöllä asiakkaita. Onneksi lentokentällä aukioloajat ovat pitkät: kahvila aukeaa joka aamu klo 6 ja sunnuntainakin se on auki aina klo 21 asti.


Vastassa oli suomalaisille hyvin epätyypillisen innokas asiakaspalvelu. Kassatyttö otti tilauksemme tehokkaasti ja hihkaisi sen toiselle tytölle, joka sitten teki juomat. Asiakas meitä ennen halusi juomansa soijamaitoon, mutta koska se oli loppu, lähti yksi työntekijöistä vastapäiseen Alepaan hakemaan sitä vaikka asiakas vakuutti, ettei se ole niin tarkkaa, hänelle olisi käynyt normaalimaitokin. Palvelu on siis ensiluokkaista.

Minä otin ehdottoman suosikkini Java Chip Frappucinon grande-kokoisena (5,20e). Se on niin ylilyönti ettei kahvista ole tietoakaan, mutta ah - niin täydellisen makuista. Starbucksin kotisivut kuvailevat juomaa seuraavasti: 

Coffee with rich mocha-flavored sauce blended with milk, chocolaty chips and ice. Topped with sweetened whipped cream and chocolate-flavored drizzle. 

Oli pakko päästä maistamaan ennen kuvanottoa

Parempaa saa etsiä, en halua edes tietää juoman kalorimäärää. Kaisu otti suosikkiteensä, vaniljarooiboksen. Se laitettiin mukiin tulikuumana ja kestikin hetken ennen kuin sitä pystyi juomaan. Maiju ja Jukka ottivat molemmat karamellikaakaot, Jukalle se oli hieman liian makea, Maiju taas olisi voinut ottaa lisääkin karamellikastiketta omaansa.

Ihmettelimme miksi mukeihin piti kirjoittaa nimemme, varsinkin kun ei ollut mitään ruuhkaa. Maiju ja Jukkakin tilasivat samaan aikaan samat juomat, mutta silti heidän mukeihinsa kirjotettiin nimet, jotta ne erotetaan toisistaan. Toisaalta tapa on kyllä mielestäni aika suloinen ja palvelukokemuksesta tulee henkiökohtaisempi.


Uskon, että Starbucksilla riittää asiakkaita lentokentälläkin, vaikka sinne pelkän kahvin takia meneminen tuntuu aika vaivalloiselta. Bussilla joutuu ostamaan seutulipun ja matka kestää ikuisuuden. Minä olin autolla hakemassa vanhempiani, mutta pikaparkki ei todellakaan ollut ilmainen (10min/1e). Toivottavasti siis saamme pian Starbuckseja keskustaankin.

7. toukokuuta 2012

Aschan - kahvilaketjun kylmä sivukonttori

Sofia täällä hei!

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta blogipäivityksissämme! Koulukiireet alkavat olla ohi ja kahviloille löytyy taas aikaa.

Vähän reilu viikko sitten, juuri ennen Vappua, testasimme äitini kanssa Aschan-kahvilan Vallilassa. Olen usein ajanut autolla kahvilan ohi ja miettinyt, miten oudossa paikassa kahvila on. Niinpä päätimme äitin kanssa kerrankin pysähtyä kahvilan kohdalla sen sijaan, että aina vain huristaisimme ohi. 

Kuuluisa kahvilaketju toimistojen keskellä

Kahvilan on selkeästi suunnattu ympärillä olevien toimistojen aamu- ja lounaskahvia varten. Siitä kertoo myös aukioloajat, ma-pe klo 8-16. Tulimme sisään klo 15.30, jolloin kahvilassa ei ollut ketään yksinäisen kahvilan työntekijän lisäksi. 

Äiti tykkää todella paljon Dolce Guston Latte Macchiatosta, joten hän olisi halunnut tilata lempijuomansa myös kahvilassa. Valitettavasti listalla ei ollut kyseistä kahvia, vaikka Latte ja Macchiato molemmat löytyivät listalta erikseen. Niinpä äiti päätyi Macchiatoon (2,80e) ja minä otin maustetun Latten hasselpähkinämakusiirapilla (4e). 

Olimme etukäteen googlanneeet, että Aschanilta saa meidän molempien suosikkileivonnaisia, eli macaroneja. Kahvilassa kuitenkin kohtasimme melko surullisen leivostiskin, eikä sieltä todellakaan löytynyt macaroneja. Päädyimme Vapun kunniaksi puolittamaan tippaleivän (2,80e). 


Saimme vapaasti valita tyhjästä kahvilasta haluamamme pöydän. Otimme ikkunapöydän, johon aurinko ei osunut. Pidimme molemmat Aschanin astioista, kahvikupit olivat kauniit. Kahvit olivat hyvän makuisia, tippaleipä ehkä hieman liian pehmeä minun makuuni. 


Sinä aikana, kun istuimme kahvilassa, muita asiakkaita kävi ehkä kaksi kappaletta ja joko he eivät ostaneet mitään tai ottivat ostoksensa mukaan, mutta kukaan muu ei jäänyt kahvilaan istumaan. Vaikka sisustus oli siisti ja kahvit hyvät, ei kahvila ollut lainkaan kotoisa. Mietimme, mahtaako kahvilan ylläpito kannattaa. Ehkä aamuisin tai lounasaikaan pöydät täyttyvät, mutta ainakin näin iltapäivällä kahvilassa oli kuoleman hiljaista. Kun kahvilan työntekijä alkoi laskemaan kassaa työpäivänsä päätteeksi, ymmärsimme, että meidänkin oli aika jatkaa matkaa. 

Olen kuullut paljon hyvää Aschan Café Jugendista Espalla ja jotta Aschanista saisi oikean kuvan, pitäisi ehkä suunnata sinne tai ihan kahvilan juurille Turkuun. Tämä kokemus Vallilan Aschanista ainakin jätti meidät kylmäksi.

// edit. Raportti käynnistäni Café Jugendissa täällä.