Teatterin Wine&Deli - kaupungin paras salaattibaari?

Sofia täällä TAAS hei,

Liian pitkän hiljaiselon jälkeen Sofia taas kirjoittelee! Viime kirjoitus olikin 7.8., joten on tässä pieni väli ehtinyt tullakin! Mutta ei hätää, kahviloissa olen kuitenkin käynyt tässä melkein kahden kuukauden aikana ja paljon juttuja on varastossa!

Voisin aloittaa vaikka Tiian ja minun lounaasta eräänä kesäisenä elokuun päivänä. Olemme vaikka kuinka usein Tiian kanssa suunnanneet Teatterin Wine&Deliin syömään sen kuuluisassa salaattibaarissa, mutta aina lounasaikaan jono on yltänyt jonon ulkopuolelle, joten olemme suunnanneet jonnekin muualle. Tällä kertaa olimme kuitenkin päättäväisiä, menisimme syömään salaattia, vaikka jono olisi kuinka pitkä!

Tälläkin kertaa jonoa oli ulkopuolelle asti, olimme liikkeellä noin klo 12. Menimme jonon jatkoksi ja pian meille selvisikin, että etenimme mukavaa tahtia ja että jonoa syntyy melkein väkisinkin, koska tilaustiski on heti ovesta sisääntullessa. Ehdimme tutkimaan hinnastoa ja huomasimme, että 9e salaattiin kuului vain kaksi täytettä. Käydessämme Tiian kanssa Factoryssa salaatti maksoi euron enemmän, mutta siihen kuului jopa kuutta erilaista täytettä.

Jatkuva jono

Vuoromme tilata tuli nopeammin kuin olimme odottaneet ja jouduimme vaikean valinnan eteen, kaikki näytti niin hekulliselta. Salaattipohjaan kuuluu jo valmiiksi siis vihreää salaattia, tomaattia ja vesimelonia (Factoryssa vain vihreää salaattia). Tiia otti omaan salaattiinsa savulohta ja parmesaania ja minä päädyin paahtopaistiin ja vuohenjuustoon. Lisäksi otimme molemmat paahdettuja siemeniä (salaattiin saa siis vielä lisäksi paahdettuja siemeniä tai krutonkeja, jotka olivat Factoryssa omia täytteitään). Tiian salaattikastike taisi olla balsamicovinegrette ja omaani otin seesam-soijavinegretteä (joka oli todella herkullista!).

Lisäksi saimme leivän palat ja vettä ja maksamisen jälkeen siirryimme etsimään pöytää. Vaikka asiakkaita riittää loputon jono, oli sisällä silti mukavasti tilaa. Saimme kivan ikkunapöydän ja muutenkin sisustus miellytti silmää. Muut asiakkaat olivat meistä hieman vanhemman oloisia, suurin osa oli töistä lounaalla.

Miltä salaatti sitten maistui? Molemmat olimme erittäin tyytyväisiä salaatteihimme! Salaatti oli runsas ja täyttävä ja maku oli tasapainoisempi kuin Factoryssa, jossa makujen sekasorto oli ehkä vähän liikaa. Myös täytteet vaikuttivat laadukkaammilta täällä, Factoryssa osa tuntui tulevan suoraan purkista, kun taas Teatterin salaattibaarissa kaikki täytteet olivat ykkösluokkaisiaja valikoima herkullinen. Vai miltä kuulostaa mangomarinoitu kana, kookomarinoitu katkarapu, chilimarinoitu tonnikala, tapasmix, artisokka, soijamarinoitu tofu... Täytteistä löytyy lista Teatterin kotisivuilta. Valikoimaa on niin monipuolisesti, että salaattivariaatioita löytyy varmasti jokaiselle!

Tämä salaattibaari oli rakkautta ensi silmäyksellä ja tänne olen vielä menossa takaisin ja mielummin mahdollisimman pian! Kiitos siis Ellalle, joka tätä joskus suositteli. Nyt voin suositella tätä kaikille eteenpäin!

Espresso edge - uusi top 1

Ella täällä moi,

Tarkkasilmäsimmät jo huomasivatkin, että mun Top 3 -kahvilalistaan on tullut muutos. La Torrefazione sai väistyä, koska sen ahtaus on kumonnut kahvilan mielekkyyden. Uusi tulokas taas on Espresso edge, johon rakastuin jo ennen kuin olin siellä käynyt.

Luin Espresso edgestä loppu keväästä We are Helsinki -lehdestäni, mutta vasta perjantaina (23.9.) pääsin siellä käymään. We are Helsinki -lehdessä kahvilan kuvaus on houkutteleva: ''Espresso edgen sohvalla viihtyvät opiskelijat, urbaanit kuljeksijat ja kansainväliset vieraat. Kahvila tarjoaa kaittoja, salaatteja, kotitekoisia luomuleivonnaisia sekä Reilunkaupan kahvia ja teetä. Persoonallinen taidekahvila löytyy Kruunuhaasta, viiden minuutin kävelymatkan päässä Rautatieasemalta ja Senaatintorilta.'' Ja tekstin vieressä on sitäkin houkuttelevampi kuva vihreine tuolineen ja mielenkiintoisine taideteoksineen.

Liisankatu 29 sijaitsee aivan lähellä yliopiston rakennusta. Minä ja Carla saavuimme sinne ratikalla, koska Carlalla oli mukanaan paljon tavaraa. Onneksi lähes mikä tahansa julkinen pysähtyy Espresso edgen vieressä. Kahvilan ulkopuolella ei enää ollut kuin muutama pöytä, nekin sateen kastelemia, mutta kesäisin siihen syntyy houkutteleva terassi. Sisältä paikka näytti juuri siltä, miltä kuvat lupailivat. Vaikka pidänkin olohuonemaisista ''sisustuslehti'' -kahviloista, niin tämä omaperäinen ja värikäs tyyli vei sydämeni.

Kovin urbaania.

Tiskin takana ystävällinen henkilökunta.

Heti tiskille päästyäni aloin ääneen ihailla, kuinka kohdallaan kahvilan hinnat ovat. Carla päätti ottaa palan porkkanakakkua (3,80e) ja minä ison keksin (2e). Kaikki vitriinin tarjottavat olivat itsetehtyjä ja vielä luomu-kananmunista- ja jauhoista. Kiitos siitä! Maistuivatkin sen mukaisilta. Juomaksi otimme molemmat kaakaota (3,20e). Minä soija-maidolla 50 sentin lisähintaan. Valitettavasti en nähnyt, miten kaakaot valmistettiin, mutta hyvää nekin.

Muovilautaset eivät haitanneet.

Kahvi ja tee olivat reilunkaupan, mutta oliko kaakao?

Pöydissä oli valinnan varaa, joten valitsin reunapöydän, tottakai. Keskustelupalstoilla muut asiakkaat ovat valittaneet kahvilan meluisista koneista, mutta minun korvaani ne eivät särähtäneet. Ehkä olin liian keskittynyt Carlan tarinoihin, jotka oli kuulematta useammalta kuukaudelta. Liian nopeasti kello tuli kuusi ja paikka alkoi tehdä sulkemisen merkkejä. Muina arkipäivinä se on auki seitsemään, paitsi perjantaisin. Minun pitikin jo lähteä hakemaan noutoruokia muille kodin nälkäisille eri SYÖ! Helsinki -kampanjan ravintoloista. (Kampanja jatkuu vielä muutaman päivän ajan 29.9. saakka.) Ja Carlaa kutsuivat muut suunnitelmat.

Jokos ylistin Espresso edgeä tarpeeksi? Ainiin, meitä jopa teititelkiin koko ajan.

Kippo - rohkea Amerikan tuliainen

Ella täällä moi,

Viime viikon keskiviikkona (14.9.) yritin olla hyvä opiskelija ja menin luppoajallani kirjasto 10:iin paksu koulukirja kainalossani. Olin iloinen saadessani istua isolle nahkanojatuolille, josta pytyi sivusilmällä vilkuilemaan kaupungin vilinää. Keskittyminen sujui hyvin kunnes äitini ikäinen nainen istui minua vastapäätä musiikinkuuntelupaikalle. Hän laittoi levyn vieressämme olevaan soittimeen, kuulokkeet päähänsä, nojautui taaksepäin ja antoi oopperan soida minun korviini asti. Musiikki-kirjastossa tälläisesta on vaikea valittaa. Siihen päättyi opiskeluni.

Minulla oli vielä muutama tunti aikaa siihen, että Hilda tulisi tapaamaan mua. Päätin vierailemalla Iso-Roballa. Sinne on avattu vuoden alussa Kippo-niminen paikka joka myy frozen yogurthia eli jäädytettyä jogurttia. Tämä oli jo toinen yritykseni vierailulle, koska edelliskerralla tiistaina heidän jogurttilaittettaan huollettiin ja kippo jäi saamatta. Tällä kertaa homma kuitenkin pelitti. Astuin sisään pienen pieneen tilaan, jossa oli neljä istumapaikkaa. Loin katseeni hinnasto-taululle ja ilmoitin haluavani keskikokoisen kipon (5,20e), vaikka hinta vähän kirpaisikin. Ystävällinen nuori nainen otti kipon käteensä ja oli aikeissa aloittaa kipon täytön kunnes keskeytin: ''Mistäs se maku valitaan?'' Pettymyksekseni hän kertoi vaihtoehtoja olevan vain se yksi, luonnonjogurtti.

Kekseliäs nimivalinta.

Jogurtin päälle sain valita kattavasta valikoimasta lisukkeet kipon koon mukaan. Keskikokoiseen kuuluu kaksi. (Lisätäytteitä saa 70snt/kpl.) Halusin ehdottomasti maistaa hunajamarinoitua kookosta ja sen kyytipojaksi sopi hyvin suklaa. Kippo kädessäni aloin arpoa istumapaikkaa. Varmistin vielä, että eikö parvelle pääse istumaan, mutta se oli kuulemma toimistokäytössä. Tyydyin nurkkapöytään selkä tiskille päin. Syödessäni taustalla soi Californication. Unelmoin kesästä ja siitä, kuinka olisin voinut syödä jogurttini Kipon terassilla tai puistossa.

Marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, karkkia...

Olen saanut maistaa tätä ihanuutta ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten Kaliforniassa. Silloin oli ainakin 30 astetta lämmintä ja kupillinen fro yota teki erittäin hyvää. Siellä makuja oli ainakin kymmenen ja lisukkeita saman verran. Hinta määräytyi annoksen painon mukaan. Kipossa jogurtti oli hyvää ja olen innoissani, että joku on ollut rohkea ja halunnut tuoda tämän konseptin myös Suomeen. Kehiteltävää kuitenkin vielä on. Toivottavasti asiakkaita riittää talven yli. Minä aion palata, kun aurinko taas paistaa.

Missä aurinko on?

Fro yon lisäksi Kiposta saa pirtelöitä, kahvia ja facebookin mukaan nyt myös karjalanpiirakoita.

Kipponi tyhjennettyäni siirryin hiukan kylmissäni kadun toisella puolella olevaan UFFiin. Sen alakerta oli varsinainen aarreaitta.

Bulevardin kahvisalonki - voitetut ennakkoluulot

Ella täällä moi,

Oi miksi Helsingissä on niin monta kahvillaa ja mulla niin vähän aikaa. Noei. Ihanaahan se on, että Helsinki tarjoaa niinkin paljon erilaisia kahvittelumahdollisuuksia ja koko ajan tulee lisää. Aina vaan näen ympärilläni mainoksia uusista kahviloista ja yritän painaa ne muistiin.

Viime viikolla (ma 6.9.) kävin kuitenkin yhdessä, sillä paikalla jo kauan seisseessä kahvilassa, nimittäin Bulevardin kahvisalongissa. Onnistuneelle kahvihetkelle ei ollut kovinkaan hyvät odotukset: Ystäväni, joka on muutama vuosi sitten työskennellyt kyseisessä kahvilassa on haukkunut sen pystyyn ja pyytänyt minuakin puhumaan siitä vain pahaa. Kun Sofia yritti tutustua Bulevardin kahvisalonkiin, ei siellä ollut yhtään tyhjää paikaa. Ja olen aina kuvitellut, että minun kukkaroni sisältö ei riitä niin hintavan näköiseen paikkaan.

Loistava sijainti.

Rohkeasti minä ja Elina otimme kuitenkin riskin. Ja niinhän siinä kävi...paikka oli ihastuttava. Ovesta sisään astuessamme lämpimällä ruskealla sisustettu tila henki olohuonemaisuutta, keskellään upottavat nahkasohvat ja seinällä piano. Tiskillä odotti näpsäkän näköinen tarjoilija, joka huokaisematta kertoi meille erikoiskahvien sisällöistä. Elina päätyi normaaliin latteen (3,90e) ja minä otin macciaton (3e). Macciatto on espresso vaahdotetulla maidolla. Ei ollenkaan minun tyyliseni valinta, mutta kaikkea täytyy kokeilla. Tarjonnan hinnat olivat yllätyksekseni erittäin kohtuulliset lounasvaihtoehtoja myöten. Ainoa silmään pistävä hintalappu oli macaronsseilla: 2,50e/kpl!

Asiakaskunnan voin kuvitella sisältävän kirjailijoita ja runoilijoita.

Idyllinen kahvilatiski.

Reunapöytiä oli vapaina vain tasan se yksi, jonka me onnistuimme saamaan. On ahdistavaa istua tilan keskellä, koska silloin tulee väijytty olo. Paransimme maailmaa usean tunnin. Elinan latte loppui jo hyvän aikaa sitten, kun minä vielä pyörittelin lusikkaani vahvassa kahvishotissani. Elina ei kehunut kahviaan, vaan kertoi sen olleen jopa verrattavissa automaattikahviin. Minä pidin macciattoa tällä kertaa hyvänä valintana, koska tarvitsin sellaisen piristysruiskeen, mutta enemmän nautin ison kupillisen tuomasta nautinnosta.

Macciaton maitovaahto on jo mennyt parempiin suihin.

Kun kello läheni seitsemää ja olimme enää lähes ainoat asiakkaat, pelkäsin kahvilan pian sulkevan ovensa. Emme jääneet odottamaan häätöä, vaan suunnitelmissa oli muutenkin jo jatkaa matkaa. Lähtiessämme unohdimme kokonaan ihastella tuulikaapissa olleita ilmaiskortteja. Nettisivuilta huomasin jälkeenpäin, että salonki on auki jopa yhdeksään. Se on kyllä etu!

Viehättävyydestään annan Bulevardin kahvisalongille käyden kympin. Tarjoilu jää seiskaan, koska Elinan latesta tulee miinusta.