Helmi - ideaali kahvila löytyi Porvoosta

Ella täällä moi,

Otimme varaslähdön äitienpäivään. Jo lauantaina (12.5.) suuntasimme kolmen sukupolven voimin Porvooseen lounaalle. Lounaspaikkanamme toimi etukäteen varattu ravintola Walgren’s. Kaikki oli kohdallaan: palvelu, tunnelma, seura ja ennen kaikkea ruoka. Suosittelen! Vatsat täysinä suuntasimme Porvoon mukulakivikaduille ja poikkesimme ainakin joka toiseen ellemme jokaiseen pikkuputiikkiin, joka vastaamme tuli. Myynnissä oli mitä houkuttelevampia löytöjä lahjaksi ja itselle. Lompakko pysyi kuitenkin visusti kiinni.

Vatsan hiukan vajuttua alkoi kahvihammasta tai siis kakkuhammasta hieman kolottaa. Useista Porvoon kahviloista valistimme kahvila Helmen, joka on äidin mukaan kuuluisa. Helmi oli habitukseltaan ja tarjonnaltaan ideaali kahvila. Sellainen, mikä mielikuva tulee päähän kun ajattelee kahvilaa. Värit ovat pastillia, kalustus puuta ja sisustus on kruunattu yksittäisillä mielenkiintoisilla esineillä, kuten nukeilla ja kransseilla. Eri kakkuvaihtoja on kymmenen ja kaikki itse tehtyjä. Palan koossa ei säästellä ja kahvi tulee kannussa. Omistajan koira pyörii jaloissa.

Kahvila on omanlaisessaan ympäristössä porvoon puutalojen keskellä.

Kävin valitsemassa oman kakkupalani ja jätin isän ja äidin jonottamaan. Kahvila on tupaten täynnä. Menen itse kuvaamaan tiloja.

Pienet yksityiskohdat luovat kokonaisuuden.

Harmonian rikkoo kahvilan työntekijä, joka on kiivastunut kuvaamisestani. Asiakkaita ei saa joutua kameraan, hän ärähtää. Todellisuudessahan saa, mutta haluan olla se viisaampi osapuoli. Jätän vaihdevuosista kärsivän tarjoilijan omaan arvoonsa ja aion nauttia kahvihetkestäni hänestä huolimatta.

Kahvit (2,80€) ja neljä kakkupalaamme saapuvat pöytään. Mummin mahaan ei enää mahdu. Makuina ovat sacher, minttu-suklaa, mansikkakermahyydyke ja porkkana (5,90€).  Porkkana on minun. Aluksi keskitymme vain omaan palaamme, mutta lopuksi lusikat kiertävät. Maut ovat hyviä ja kruunaavat loistavan lounaamme.

Minkä sinä valitsisit?

Lopuksi suuntaamme vielä legendaarisen Pienen suklaapuodin luo, joka kuitenkin sulkee ovensa suoraan nenämme edestä. Olisimmepa tienneet, niin olisi lähdetty kahvilasta minuuttia aikaisemmin. Se ei kuitenkaan latista muuten niin hyvin sujunutta päiväämme.

P.s. Myös Sofia on käynyt Porvoossa viime kesänä, Paahtimon kahvilassa.