Starbucks - vihdoin Suomessa!

Sofia täällä moi!

Olen aikaisemminkin blogissa maininnut Starbucks-rakkaudestani ja kun kuulin kahvilaketjun saapumisesta Suomeen, piti minun päästä paikan päälle. Kahvilaa odotettiin lentokentälle jo huhtikuussa, mutta vihdoin toukokuun puolessa välissä Starbucks aukesi koko kansalle. Monet tutut olivat heti avautumispäivänä 15.5. tehneet "pyhiinvaelluksia" lentokentälle. Minulle sopiva ajankohta sattui tänään, kun äiti ja isi tulivat New Yorkista takaisin. Samalla matkalla oli myös pari vanhempieni tuttavapariskuntaa, joten lapsuudenystävieni Kaisun, Maijun ja Jukan sekä Edi-koiran kanssa olimme vanhempiamme vastassa.

Vaikka oli sunnuntaiaamu klo 8.30, oli Starbuckissa jatkuvalla syötöllä asiakkaita. Onneksi lentokentällä aukioloajat ovat pitkät: kahvila aukeaa joka aamu klo 6 ja sunnuntainakin se on auki aina klo 21 asti.

Vastassa oli suomalaisille hyvin epätyypillisen innokas asiakaspalvelu. Kassatyttö otti tilauksemme tehokkaasti ja hihkaisi sen toiselle tytölle, joka sitten teki juomat. Asiakas meitä ennen halusi juomansa soijamaitoon, mutta koska se oli loppu, lähti yksi työntekijöistä vastapäiseen Alepaan hakemaan sitä vaikka asiakas vakuutti, ettei se ole niin tarkkaa, hänelle olisi käynyt normaalimaitokin. Palvelu on siis ensiluokkaista.

Minä otin ehdottoman suosikkini Java Chip Frappucinon grande-kokoisena (5,20e). Se on niin ylilyönti ettei kahvista ole tietoakaan, mutta ah - niin täydellisen makuista. Starbucksin kotisivut kuvailevat juomaa seuraavasti: 

Coffee with rich mocha-flavored sauce blended with milk, chocolaty chips and ice. Topped with sweetened whipped cream and chocolate-flavored drizzle. 

Oli pakko päästä maistamaan ennen kuvanottoa

Parempaa saa etsiä, en halua edes tietää juoman kalorimäärää. Kaisu otti suosikkiteensä, vaniljarooiboksen. Se laitettiin mukiin tulikuumana ja kestikin hetken ennen kuin sitä pystyi juomaan. Maiju ja Jukka ottivat molemmat karamellikaakaot, Jukalle se oli hieman liian makea, Maiju taas olisi voinut ottaa lisääkin karamellikastiketta omaansa.

Ihmettelimme miksi mukeihin piti kirjoittaa nimemme, varsinkin kun ei ollut mitään ruuhkaa. Maiju ja Jukkakin tilasivat samaan aikaan samat juomat, mutta silti heidän mukeihinsa kirjotettiin nimet, jotta ne erotetaan toisistaan. Toisaalta tapa on kyllä mielestäni aika suloinen ja palvelukokemuksesta tulee henkiökohtaisempi.

Uskon, että Starbucksilla riittää asiakkaita lentokentälläkin, vaikka sinne pelkän kahvin takia meneminen tuntuu aika vaivalloiselta. Bussilla joutuu ostamaan seutulipun ja matka kestää ikuisuuden. Minä olin autolla hakemassa vanhempiani, mutta pikaparkki ei todellakaan ollut ilmainen (10min/1e). Toivottavasti siis saamme pian Starbuckseja keskustaankin.