Kawa - vahingon ilo on paras ilo

Ella täällä moi,

Kampaaja oli laittanut hiukseni (21.7.). Työt alkaisivat vasta parin tunnin kuluttua. Olisi mitä parhain hetki tutustua vähän aika sitten Fredalle avattuun uuteen Kawa-kahvilaan. Kahvila sijaitsee vaarallisella paikalla, vain lyhyen matkaa Temppelinaukion kirkosta. Muistan viime Ravintolapäivänä olleeni ravintolassa aivan Kawan vieressä. Kaikki Ravintolapäivän tietävät käyttivät tietysti sen runsaudet hyödyksi, Kawan olivat sen sijaan vallanneet useat japanilaiset turistit.

Keskeisellä paikalla Kampissa.

Tällä kertaa kahvila oli turistiton, kun astuin sinne sisään. En ollenkaan tiennyt mitä odottaa. Kaiuttimista soi nuorekas musiikki. Tarkoitukseni oli nauttia aamiaista, joten erittäin tasokkaan näköinen salaattipöytä täytyi jättää väliin. Myyjän esittelemät paninit (6€) kuulostivat enemmänkin siltä mitä hain. Eri makuyhdistelmiä oli muutama erilainen. Minä valitsin numeron kaksi: avokado, mozzarella ja aurinkokuivattu tomaatti. Myyjä otti tilaukseni hymyllä vastaan ja kertoi, että panini tuotaisiin pöytään.

Otin lasin virkistävää vettä ja siirryin istumaan ikkunan edessä olevaan baaritiskimäiseen pöytään. Niistä tykkään. Seuratessaan kadun menoa, on melkein ulkona, vaikka onkin sisällä. Vaikka olisihan tarjolla ollut muutama ulkopöytäkin. Nousin paikaltani vielä kertaalleen pois ja hain seurakseni iltapäivälehden.

Mukavat tuolit on osa onnistunutta kahvilahetkeä.

Lehti alkoi monen sivun jutulla Batman-ampujasta, jatkui narsisteilla ja päättyi sarjakuviin. En ole kovin nopea lukija, mutta olin edennyt kannesta kanteen, eikä paninia näkynyt missään. Katsoin kuitista, että aikaa tilauksesta oli kulunut jo puoli tuntia. Juuri kun olin nousemassa tiedustelemaan asiaa, myyjän katse sattui kohtaamaan minun katseeni kanssa ja hän ymmärsi mistä oli kyse. Kauhu silmissään hän myönsi, että minut oli unohdettu. Syynä oli kymmenpäinen turistilauma, joka oli tullut juuri minun jälkeeni. Tällä kertaa espanjalaisia. En voinut muuta kuin sanoa, ettei minua haitannut ollenkaan.

Erehdyksen huomattuaan paninini valmistui pikavauhtia. Se näytti mitäänsanomattomalta, niin kuin kyseinen leipä yleensä näyttää, mutta oli rehellisesti todella hyvää. Rapea leipä ja kunnon raaka-aineet tuoreen pinaatin kera katosivat suuhuni alta aikayksikön (toim.huom. edes kuvaa ei ehtinyt ottaa). Kahvilan vahingon takia sain valita itselleni tiskistä minkä tahansa jälkiruoan. Tulin siitä erittäin iloiseksi. Tämä on sitä asiakaspalvelua. Luulenpa, että käyntini oli erehdyksen takia jopa parempi kuin ilman sitä.

Panini meni parempiin suihin.

Jälkiruoaksi valitsin luomu raparperipiirakan, jonka rinnalle tuli vaniljajäätelöpallo (4€). Maha täynnä kiitin kovasti ja poistuin kohti rautatientoria tarkoituksenani palata pian uudestaan.

Kotitekoinen luomu raparperipiirakka.

Bembölen kahvitupa - hölmöläisten touhua

Ella täällä moi,

Hölmöläiset halusivat rakentaa talon. He rakensivat talon ilman ikkunoita. Hankkiakseen taloon valoa hölmöläiset alkoivat kantaa pimeyttä ulos säkeissä. Viisas Matti hakkasi ikkunan seinään. Sitten he päättivät hankkia enemmän valoa taloon ja tekivät niin suuret ikkunat, että talo hajosi.

Bemböleläisilläkin on ollut hyvä idea kahvituvasta, mutta sen toteuttaminen on jäänyt puolitiehen.

Bemböle (suomeksi Hölmölä) on vanha kylä Espoon keskellä. Sen kuuluisa maamerkki on Bembölen kahvitupa, joka on erityisesti motoristien ja pyöräilijöiden suosiossa. Minä saavuin kuitenkin paikalle autolla isän ja äidin kanssa (6.7.). Autoteiden keskellä kohoaa idyllinen hirsitalo kaksikko, punamullalla maalattuna. Odotukset ovat korkealla. Tästä aamiaisesta saattaa tulla mieleenpainuva.

Punainen tupa ja..kelmusämpylät.

Kurkkaamme päärakennuksen ovesta sisään. Ja voi ei. Oviaukolle asti paistaa tiskin kelmuun käärityt sämpylät. Makeatkin näyttävät raakapakasteilta. Hamuilemme kaikki ympärillemme, josko kuitenkin löytyisi jokin pelastava pulla. Lounaslistan jälkiruoissa on tarjolla köyhiä ritareita (3€). Vaikka onkin vasta aamiaisaika, luvataan ne meille valmistaa.

Isi ja Äiti ottavat kahvit (1,70€), minä pillimehun (1,50€) ja siirrymme ulkopöytiin odottamaan. Pidämme sormet ristissä hyvin valmistetuille ritareille. Aurinko menee pilveen ja tuuli yltyy. On vähän kylmä. Tarjoilija kantaa tarjotinta meitä kohti. Ja voi ei. Olisi ollut niin helppoa pystyä parempaan. Köyhät ritarit on valmistettu paahtoleivästä. Päällä on halpaa mansikkahilloa ja jäätelöä. Leivät ovat hieman palaneet. 

Santsikuppi 50 senttiä.

Leipä näyttää suoraan pussista tulleelta, mutta palanut keskusta todistaa toisin.

Positiivista ovat hinnat. Halvempaa saa hakea. Mutta maksaisimme mielellämme vähän enemmän, jos laatu olisi kohdallaan. On hölmöä omistaa ulkoisesti niin ihana kahvila ja sitten tuotteiden suhteen mennä siitä, mistä aita on matalin. Unohtaa ikkunat talosta. Joku viisas voisi parantaa tuotteiden laatua. Tuskin suosio kuitenkaan hajottaisi taloa. Päinvastoin.

Saamme kuitenkin mahamme täyteen jatkaaksemme matkaa. Tämän artikkelin mukaan kaikki tiet vievät Bemböleen. Kaikki tiet vievät myös sieltä pois.

Kaffa Roastery - kahvi kuin karkkia

Ella täällä moi,

Mä en erityisemmin pidä kahvista, mutta hyvää kahvia ei voita mikään. En myöskään erityisemmin pidä eksymisestä, paitsi jos eksyy Eirassa.

Meidän päämäärä Elinan kanssa hahmottui pikku hiljaa etsiessämme sopivaa kahvilaa kävellessämme (19.6.) keskustasta kohti Punavuorta. Perämiehen kadulla Mokon tiloissa on kaksi kahvilaa: on Mokon oma kahvila ja on Kaffa Roastery. Kaffa Roastery on nimensä mukaisesti kahvipaahtimo. Paahtimo löytyy takahuoneesta ja uunituoretta tuotosta myydään tiskiltä. Kahvia myös jälleenmyydään hyvin moneen Helsinkiläiseen kahvilaan, kuten Succesiin. Kohteemme oli siis selvä.

Paahtimo takahuoneessa.

Olen käynyt Mokossa useasti ja ihan varmasti tiedän miten sinne löytää. Mutta sinä päivänä en tiennyt. Eikä tiennyt Elinakaan. Tulimme jotenkin oudosta suunnasta saaden itsemme harhaan. Näytimme jopa niin hukassa olevilta, että hyvin Punavuorelainen mies (Barbin torso kädessään?) tarjosi meille apuaan. Ja jos nykypäivänä joku on niin avulias, ei siitä voi kun kiittää.

Saimme ohjeet kiivetä mäkeä ylös ja sitten huipulta alas. Ja siellä huipulla oli aarre. Niin hulppeita taloja marmoripylväineen ja omine puutarhureineen. Hissi, jonka ovi on samalla ulko-ovi. Ihan kuin olisi ollut vieraassa maassa. Pian laskeuduttuamme alas tiesimme taas missä olimme ja Moko siinsi edessämme.

Kaffa Roasteryllä on myös oma sisäänkäynti Mokon lisäksi.

Elina tilasi Laten (3,50€) ja minä tyhmänä yritin ensin saada teetä. Kahvipaahtimosta. Päädyin Flat white –kahviin (vähemmän maitovaahtoa, 3,20€). Siirryimme istumaan baaritiskimäiseen pöytään ikkunan eteen ja ihastelimme kuinka sade yltyi. Paahtimossa ei ollut montakaan istumapaikkaa ja pelkäsin, ettemme saisi rauhassa vaihtaa kuulumisiamme. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, koska suurin osa asiakkaista oli bisnesmiehiä, jotka hakivat kupposen mukaan töihinsä.

Latte

Flat White

Kahvi maistui erittäin hyvältä niin Elinan kuin minunkin kupista. Juurikin siltä, että se on tehty oikeasta raaka-aineesta ammattitaidolla. Kaffa Roasteryn slogan onkin ''Kahvin on tehtävä vaikutus''. Ja näin tapahtui.

Café Empire - aikamatka 1800-luvulle

Ella täällä moi,

Tällä kertaa en vieraillut kahvilassa Savonlinnassa, vaan 1800-luvulla. Talvella olin nykimässä kiinninnäisen Café Olsonin ovea, joka sijaitsee Sederholmin talossa Helsingin kaupunginmuseossa. Silloin en ymmärtänyt, että kahvila on auki ainoastaan pienen hetken joka kesä. Uudella nimellään, omalla teemallaan. Tänä vuonna Café Empire oli auki 9.-17.6. teemanaan autonomian ajan leivonnaiset 1800-luvun alusta. Pahoitteluni, että kirjoitus tulee vasta nyt, kahvilan jo sulkeuduttua. Ette kuitenkaan ole menettäneet mitään.

Sederholmin talo Aleksanterinkadulla

Teeman mukaiset asut toivottivat tervetulleeksi

Aikamatkaa teimme yhdessä Sallan kanssa. Ovella meidät toivotti tervetulleeksi teeman mukaisesti pukeutuneet naiset. Tämä oli ehkä vaikuttavin hetki. Siirryimme heti pöytään, johon kakut, leivokset, pasteijat ja Palmian servietit oli laitettu esille. Salla otti omenakakkua (4€) ja minä mantelikakkua (4€) sekä molemmat lasit raparperimehua (2€) ja canapén puoliksi (1€). Jono johti meidät kassalle ja kassakoneesta tulostui samanlainen kuitti kuin koulun ruokalasta.

Vaihtoehtoja oli kiitettävän monta erilaista

Ainoan vapaan pöydän löysimme pimeästä huoneesta vessan vierestä. Sallan omenakakku ei maistunut. Se oli hapan ja kuiva. Kirkko ja kaupunki –lehti (20/2012) kehui kuinka juuri tätä kakkua on ’’ehostettu maistuvammaksi pyöräyttämällä täytteeseen tulevat omenanpalat viinissä ja lisäämällä taikinaan mausteita’’. Miltä lie maistunut ennen ehostusta. Minun mantelikakkuni oli parempi. Canapé ehkä kuitenkin paras. Raparperimehulta odotin paljon, mutta minun makuuni se oli liian laimeaa. Palmiamaista, sanoisin.

Muovimuki kummastutti.

Kirkko ja kaupunki kertoo kahvilan aiemmilla kerroillaan tarjonneen kustavilaisen ajan leivonnaisia, Ruotsin ja Venäjän ajan leivontaperinteitä, leivonnaisia 300 vuoden takaa sekä 1900-luvun alun kahvileipiä. Kirjoituksesta selviää myös, että juuri minun ja Sallan syömiä kakkuja on ollut tarjolla edellisilläkin kahvilaviikoilla. Mutta jotakin en nyt ymmärrä.. Oliko niin Ruotsissa kuin Venäjällä samat perinnekakut kuin 300 vuotta sitten ja 1900-luvulla? Sehän se Palmian käytäntö on kyllä ollutkin, oli sitten Aasia-viikko tai luomupäivät on tarjolla samaa spagettia ja jauhelihakastiketta.

Kaikki kunnioitus ilmaista kouluruokaa kohtaan.

Paljon paremmin meille maistui iltapalaksi nautitut Fafan falafelit 2000-luvulta. Salla kuitenkin totesi hyvin, että jos emme olisi kokeilleet, olisi meitä jäänyt harmittamaan. Eikä koskaan voi tietää etukäteen.

Alegria – tuhkimotarina

Ella täällä moi,

On Helsinki-päivä (12.6.), mutta olen savonlinnassa. Anteeksi, Savonlinnassa.  Pääsykoe alkaa henkisellä testillä seisottamalla ajallaan tulleita ilmoittautujia vesisateessa. Etuajassa tulleet pääsivät sisälle. Saan kuulla olevani viimeisessä ryhmässä, jonka aika on viiden tunnin kuluttua. Odottaako yliopistolla koko tuo aika, vai tutustua kaupunkiin? Aamupalaa ainakin olisi saatava, joten päätän uhmata sadetta. Ovathan kenkäni jo ihan märät.

Mitä tehdä kun Savonlinnassa näyttää tältä?

Minun tekisi mieli buffet-aamiaista, josta voisin nauttia seuraavat viisi tuntia tai vaikka kauemminkin. Ihan sama. Tähän kaupunkiin en kuitenkaan muuta. Google ei löydä koko kaupungista yhtään aamiaista. Ensimmäinen kahvila, jota se ehdottaa on Alegria. Mutta minähän tiedän sen! Se sijaitsee Puistokadulla, jossa hotellinikin oli. Teen matkaa puolisen tuntia ja kenkäni kastuvat yhä enemmän, jos mahdollista. Kun saavun Alegrian luo, on sen edessä kyltti buffet-aamiaisesta. Kuin tilauksesta.

Reippain (litisevin) askelin avaan kahvilan oven. Se sijaitsee vanhan kansakoulun entisessä luokkahuoneessa. Ihana idea. Ilmoitan saapuneeni aamiaiselle. Kahvilan pitäjä esittelee minulle aamupalan antimet: omenapuuroa, luonnonjogurttia, siemeniä ja hunajaa päälle pantavaksi, itse leivottuja sämpylöitä, juustoa ja vihanneksia leivän päälle, appelsiinimehua ja teetä tai kahvia. Juuri sopivasti kaikkea. Ja hinta vain 6,50€. Hinnat ovat muutenkin kovin alhaiset Helsinkiin verrattuna: Tee 1,40€, Kaakao 2€ ja kakut 3€.

Taustalla maalauksia kahvilasta in action.

Jokaiselle löytyy varmasti mieluisa.

Kokoan annokseni ja pyydän Stressitöntä teetä itse valitsemaan kuppiini. Kuppi on myynnissä. Istahdan valitsemaani ikkunattomaan pöytään. Pöytäkin on myynnissä. Minua varten pöydälle on tuotu tuore Itä-Savon sanomat. Nautin.  En edes muista, että ulkona sataa. Taustalla soi musiikki, joka muistuttaa minua Tuhkimosta. Mutta minähän olen vähän niin kuin Tuhkimo. Niin kärsivänä ja vaatteeni pilalla löysin vihdoin pelastukseni: hyvän, maistuvan aamiaisen. Niin kuin Tuhkimo löysi prinssinsä… Kesken kaiken sisään astuu pahat sisarpuoleni, kaksi kilpailijaani, jotka myös haluavat köksänopeiksi. Otan kulauksen Stressitöntä päivää ja tilanne pysyy rauhallisena. Ehkä Savonlinna onkin ihan kiva paikka.

Savon diapeetikoiden tila puhutti.

Joskus vähemmän on enemmän.

Päätän syömiseni ja astun ulos. Sade jatkuu. Ei! Kyllä kaikki on ihan yhtä kurjasti kuin oli enne aamiaistakin. Paha äitipuoleni, sään valtiatar, ei jätä minua rauhaan.

                                                                                       …..

Pääsykoe on ohi. Jos oikein kovaa juoksen, ehdin vielä aikaisempaan bussiin kuin suunnittelin. Ja minähän juoksen!  Asutettuani Savonlinnaa 17 tuntia tiedän jo oikoreitit kaupungin toiselta laidalta toiselle. Saavun pysäkille jopa kymmen minuuttia etuajassa lörtsy mukanani. Kuski kertoo, että ensi lauantaista lähtien junaradat ovat toiminnassa. ’’Kiitos, mutta en kyllä vähään aikaan ole tulossa takaisin.’’

Delivo - onnea tuoreille ylioppilaille

Ella täällä moi,

Kahviloita voi käyttää muuhunkin kuin yhden tuttavan tapaamiseen. Voit ottaa kaiken hyödyn irti ja tavata samalla useita tuttavia, esimerkiksi  40 yhtä aikaa. Kysehän on siis ylioppilasjuhlista tai mistä tahansa juhlista. 

Toimi näin:

-Päätä mitä juhlit

-Etsi esimerkiksi netistä mieleisesi kahvila. Huomioi asiakasmäärä, tyyli ja sijainti.

-Ota kahvilaan yhteyttä. Onko se edes vapaa?

-Pyydä tarjous

-Älä luovuta vaikkei kahvila vastaa sähköpostiin tai puheluihin. Mene paikan päälle.

-Juhli!

Me valitsimme Ollin juhlapaikaksi kahvila Delivon Munkkiniemen puistotieltä. Itse asiassa valitimme sitä ennen hyvin monta muutakin paikkaa, mutta vain Delivo oli vapaa. Meidän onni.

Delivo istui täydellisesti huolettoman sankarimme tyyliin. Mikään ei ollut kovin tip top, paitsi tarjoilut. Olimme valinneet tarjolle suolaista ja makeaa. Suolaisesta pöydästä löytyi kahta erilaista quiche-piirakkaa ja salaattia, johon jokainen sai valita täytteet itse. Makeassa pöydässä oli Sacher kakkua ja juustokakkua sekä 40 korvapuustia, yksi jokaiselle. Tarjoilut saivat kehuja.

Salaatti oli hyvä idea ja sopi nirsoimmillekin.

Kaikki paikan päällä leivottua.

Vieraat saapuivat hyvin porrastetusti, ihan vahingossa. Uusille tulokkaille vapautui paikka edellisten lähtiessä. Jos ilma olisi ollut lämpimämpi, olisi terassi ollut piste i:n päälle.

Itse tuodut kukat viimeistelivät tilan.

Ihan ajoittain kaipasin taustalle hiljaista musiikkia, mutta tarve poistui kun kahvilalle ominainen puheensorina peitti hiljaisuuden.

Apunamme meillä oli kahvilan puolesta kaksi tarjoilijaa, joista toinen oli myös kaikkien herkkujen takana. He kaatoivat kuohuvaa ja keräsivät lautasia. Juhlien järjestäminen muualla kuin kotona vähentää stressiä niin alkujärjestelyissä, emännöinnissä kuin loppusiivouksessakin. Sillä kuitataan hieman suurempi budjetti.

Valitse sinäkin persoonaasi sopiva kahvila juhlapaikaksesi. Se tuo tunnelmaa ja ainakin Ollin juhlissa sai paljon positiivista palautetta myös vierailta.

Jogo - jääjogurttia amerikkalaisittain

Sofia täällä moikka moi!


Jopas meidän blogissa käy kuhina: uusia tekstejä ja kommentteja satelee! Hyvä niin, pyritään pitämään tätä yllä.

Eilen minä, Annamari ja Piia pääsimme yhdessä testaamaan Helsingin uusimman FrozenYogurt-paikan, Jogon. Ella onkin aikaisemmin testannut Kipon ja minäkin olen pari kertaa päässyt jääjogurtin makuun Kluuvin Fuelissa. Jogo avattiin nyt hiljattain Tennispalatsiin. Se oli vähän tyhmässä paikassa portaiden alla ja Pizza Hutin kyljessä. Myöhemmin minulle selvisikin, että Jogo taitaakin olla osa Pizza Hutia.

Asiakkaita riitti

Tämä oli oikein Amerikan malliin tehty jääjogurttikahvila. Seinässä oli FroYo koneita, joista tuli eri makuja ja niitä sai itse annostella omaan kuppiin. Makuina oli mansikka ja persikka (ja niiden sekoitus) sekä ananas ja maustamaton jogurtti (ja niiden sekoitus). Itse tein aloittelijan virheen heti koneilla. Halusin päästä maistamaan persikkaa, mansikkaa ja maustamatonta jogurttia, joten kuppini oli jo liian täynnä pelkästä jogurtista. Sitten päästiin täytteiden kimppuun. Ja niitä oli aivan joka lähtöön. Omana kuppiini päätyi ainakin suklaarusinoita, suklaahippuja, corn flakeseja, tuoreita pensasmustikoita ja tuoreita vadelmia. Taivaallista! Vaihtoehdoissa oli myös paljon muita tuoreita hedelmiä: kiiviä, mansikoita, appelsiinia, melonia, viinirypäleitä… Karkkeja oli sekä erilaisia suklaita että hedelmäkarkkeja ja liitulakuja. Lisäksi oli paljon erilaisia muroja ja myslejä, pähkinöitä ja kookosta. Lopuksi sai päälle vielä kastikkeita suklaasta mansikkaan.

Ongelma tuleekin siinä, että tekisi mieli laittaa ihan kaikkea kuppiin ja silloin hinta nousee nopeasti: tämä herkku nimittäin maksaa 2,10e/100g. Minulle tuottikin suuria vaikeuksia hallita omaa annostani ja minun kiposta tuli kolmikkomme kallein, yli 6,5e. Annamarin annos oli 4,5e ja Piian jotain siltä väliltä. Mietimmekin, että seuraavalla kerralla osaisimme ostaa järkevämmin: ottaisimme vähemmän itse jogurttia ja enemmän kaikkia herkullisia täytteitä. Oman annokseni maku oli ihan täydellinen, pidin herkusta paljon! Mutta melkein 7e jälkiruuasta on kuitenkin niin paljon, että se jäi hieman kaihertamaan. Varoitankin siis teitä, lukijat, ottakaa aluksi vain vähän kaikkea, koska sitä ei saa pois, mutta aina voi lisätä!

Valmiit annokset

Jogurttibaari oli sisustettu mielestäni ihan hauskasti valkoisilla kalusteilla ja pinkillä tehovärillä. Sijainti oli kuitenkin todella karu ja istumapaikkoja oli vähän. Meidän onneksemme juuri kun olimme saaneet maksettua, vapautui yksi kolmesta pöydästä, johon mahduimme istumaan. Meteli oli kuitenkin kova ja viereiseen pöytäämme tuli kaksi keski-ikäistä naista olut tuoppeineen mättämään pizzaa, mikä lannisti vähän tunnelmaa.

Ostoksen yhteydessä saimme kuitenkin alennuskupongit, joilla saa 15% alennusta seuraavasta asioinnista Jogossa, joten jos jonain kauniina kesäpäivänä liikun Tennispalatsin kulmilla, voin hyvinkin käydä ostamassa pienen annoksen tätä makujen harmoniaa mukaani ulos aurinkoon.