Fuel - raikas uutuus Kluuvin yläkerrassa

Sofia täällä heissan!

Viime viikonloppuna sain Erika-serkun Jyväskylästä tänne Helsinkiin seurakseni ja ohjelmassa oli tietenkin uuden kahvilan etsiminen ja testaaminen. Lauantaina kiersimme kaupoilla, söimme hyvässä kiinalaisessa ravintolassa ja nautimme auringon paisteesta. Kävelimme mm. Ellan mainistseman Kaukon ohi, näimme vaikka kuinka monta Niinistö Caféta, mutta päädyimme lopulta Kluuvin kauppakeskuksen yläkerrassa sijaitsevaan Fuel Smoothie Bar & Caféhen. Olemme Annamarin ja Piian kanssa käyttäneet hyvin paljon sekä aikaa että rahaa Fratellossa, joka on ehdottomasti yksi lempikahviloitani tällä hetkellä. Kluuvi on siis tullut hyvinkin tutuksi, mutta yläkerrassa olen kokeillut vain Belgeä ja Hanko Sushia.

Moderni kahvila

Koko Kluuvin yläkerta on mielestäni ihanan moderni ja valkoinen. Fuel on uuden kiiltävä kahvila, joka on sisustettu mukavilla Skannon kalusteilla. Tiskille tullessamme innostuin, pääsisin ensimmäistä kertaa maistamaan Frozen Yogurtia, jota Ella ja Piia ovat molemmat hehkuttaneet innoissaan. Amerikasta tuttu herkku on rantautumassa Suomeen, ensin se tuli ainakin Kippoon ja nyt myös siis Fueliin. Valintani oli siis selvä: Frozen Yogurt kahdella täytteellä (4,9e). Täytteeksi otin mansikkasosetta ja pakastevadelmia (jotka oli kuulemma Virosta, joka oli tarpeeksi lähellä Suomea minulle). Erika otti teetä (2,5e), mauksi hän valitsi luomu Earlin.

FroYo

Erikan tee

Otimme nurkkapöydän ja pääsimme maistelemaan valintojamme. Maistoin siis ensimmäistä kertaa Frozen Yogurtia. Pidin mausta todella paljon! Se oli juuri mitä tarvitsin siinä tilanteessa, koska mahani oli ihan täysi kiinalaisesta ruuasta. Maku oli raikas ja koko oli juuri sopiva. Erikan teekin oli hyvä, maussa oli jotain lisäpiristystä, eikä se ollut pelkkää perusteetä.

Valkoinen kalustus

Pidimme kahvilan tunnelmasta ja aika kului nopeasti tarkkaillessamme muita asiakkaita ja ihaillessamme kahvilan huonekaluja. Ainut miinus ehkä siitä, että vaikka kahvilassa oli lauantaina kolme ihmistä töissä, ei pöytiä oltu pyyhitty ja astioita oli pöydissä. Jotta kahvila pysyy puhtaan valkoisena, tarvitaan ehkä jatkossa siisteyteen reippaampaa otetta.

Toivottavasti pääsen Fueliin pian uudestaan ja kuulemaan Piian ja Annamarin mielipiteen Fuelin Frozen Yogurtista. Ennustettavissa siis: monta lisätuntia Kluuvissa.

Kahvilakierros Pariisissa

Hei kaikki ja hyvää uutta vuotta 2012 toivottelee Sofiakin!

Kun joulu ja uusi vuosi oli juhlittu Suomessa oli aika suunnata takaisin Pariisiin. Asuin muutama vuosi taaksepäin ystäväni Rebeckan kanssa kevään Pariisissa. Vaihto-oppilasystävämme Fernanda Chilestä oli tullut talveksi Eurooppaan ja nyt oli odotetun jälleennäkemisen aika viiden vuoden jälkeen.

Pariisissa asuessamme parasta ajanvietettä oli ostaa leivos tai täytetty patonki mukaan ja mennä istumaan puistoon ja katsomaan ranskalaista elämää. Tälläkin kertaa saimme nautti yhden iltapäivän auringosta ja +12°C Jardin du Luxembourgissa. Muuten sää oli viileämpi ja pääsimme testaamaan ranskalaisia kahviloita.

Luvattoman monta kertaa päädyimme Starbucksiin, joka on kuitenkin Rebeckalle ja minulle aina tärkeä visiitti, koska Suomesta ja Ruotsista tätä ketjua ei vielä löydy. Tutustutimme kuitenkin myös Fernandan meidän mielestämme Pariisin parhaaseen kaakaoon ja maailman parhaisiin macaron-leivoksiin sekä tietysti kokeilimme jotain uutta.

Rebecka oli tutustunut vaihto-oppilasvuotensa aikana Angelina-kahvilaan, josta saa kuuluisaa kaakaota. Kun asuimme Pariisissa, kävimme kaakaolla useamman kerran. Kaakaolle meno kannattaa ajoittaa oikein. Heti ruuan jälkeen ei kannata mennä kaakaolle ja kaakaon jälkeen kannattaa kävellä takaisin hotellille, jotta saa sulateltua. Tämä herkku on nimittäin täyteläistä!

Täydellinen kaakao

Kahvila on Rue de Rivolilla ihan Tuileries-puiston vieressä, siis todella hyvällä paikalla. Sisälle on usein jonoa ja asiakkaita on aidoista pariisilaisista aina japanilaisturisteihin asti. Sali on ihanan vanhanaikainen, samoin tarjoilijoiden asut. Hovimestari vie asiakkaat pöytään ja tarjoilu on nopeaa ja tehokasta. Listaa ei tarvitse tarkkaan tutkia. Kerran kokeilimme Rebeckan kanssa leivosta kaakaoiden lisäksi, mutta se oli aivan liikaa. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa pelkästään Chocolat à l'Africain (7,20e). Hinta on huima, mutta sillä saa enemmän kuin tarpeeksi maailman suussasulavinta kaakaota kermavaahtoineen. Kaakao on ihanan paksua ja maku ei ole liian makea. Lisäksi kahvilan miljöö on niin hienostunut, että tämä on ehdottomasti hintansa väärti.

Vanhaa, mutta niin ihanaa!

Nam!

Eräänä toisena päivänä olimme kävelleet pitkään kaupasta toiseen ja kaupunginosasta toiseen ja olimme valmiita istumaan alas. Kaikissa kahviloissa tuntui kuitenkin olevan hirveät vedätyshinnat (7e normaalista teestä oli meille liikaa). Emme ratkenneet Starbucksin houkutuksiin, vaan halusimme jotain muuta. Fernandan ostaessa postikortteja rue St André des Arts'lla huomasimme Rebeckan kanssa vieressä olevan täyden kahvilan. Hinnat tarkistettuamme asia oli selvä, sinne!

Emme olleet ennen kuulleet Malongosta, joka onkin kotisivuista päätellen mahdollisesti vielä isompi ketju kuin Starbucks. Kahvin hinta kuitenkin oli kohdillaan ja kahvilan tunnelma vaikutti hyvältä. Fernandan vahtiessa pöytäämme menimme Rebeckan kanssa ensin tilaamaan. Eri kahvilaatuja oli valittavana monta ja laaduista kerrottiin alkuperämaa ja pieni kuvaus. Ehdotin, että otamme pressopannun kahvia puoliksi (2,40e/henkilö) ja Rebecka valitsi meille kolubialaisen supremon, jonka luvattiin olevan pehmeää mutta maukasta.

Sofian ja Rebeckan kolumbialainen kahvi

Fernandan Latte

Veimme pannun pöytään ja Fernanda haki itselleen Caffe Latten (3e). Meidän kahvimme oli juuri niinkuin kuvauksessa oli luvattu, se ei ollut kitkerää, mutta maku oli silti vahva. Fernanda piti myös kahvistaan, erityisesti vaahto sai kehuja. Kaiken kaikkiaan pidimme kahvilan tunnelmasta paljon ja saimme kokea siellä monet hyvät naurut, ilmaisen WiFin ja kulutimme huomaamattamme niin pitkän ajan, että ulkona oli yhtäkkiä pimeää.

Viimeiselle kokonaiselle päivällemme Pariisissa olimme päättäneet ruokalistan valmiiksi. Suunnitelmissa oli mennä illalla kolmen ruokalajin illalliselle meidän lempiravintolaamme Montmartrella. Päätimme siis myöhäistää aamiaistamme ja skipata lounaan kokonaan ja mennä sen sijaan Laduréehen. Ladurée kertoo ainakin omien sanojensa mukaan kehittäneensä macaron-leivokset. Yritys juhlii tänä vuonna 150-vuotista historiaansa. Champs-Élyséesin kahvilapuoli oli nyt remontissa, joten menimme Saint-Germain-des-Près'ssä sijaitsevaan Laduréen teesalonkiin.

Salongin teema oli imperialistinen ja viehättävä. Tiesin jo valmiiksi, minkä leivoksen ottaisin. Pariisin keväänämme nimittäin otin leivoksen nimeltä Ispahan, joka on iso macaron, jonka täytteenä on tuoreita vademia, litchiä ja ruusua. Paras-leivos-ikinä. Ja hintakin on sen mukainen, muistaakseni noin 7e?

Minun Ispahan-leivokseni

Fernandan macaronit ja kaakao

Valkoista kahvia?

Fernanda ja Rebecka ottivat molemmat neljän macaron-leivoksen lajitelman, Rebeckalla oli mm. kauden maku rusina-kaneli, kinuski ja ruusu, Fernandalla oli ainakin suklaata, kinuskia ja vaniljaa. Juomaksi Fernanda otti kaakaon, minä ja Rebecka valitsimme uudelta kahvi-listalta valkoista kahvia (3,50e)! Emme olleet ennen kuulleet vastaavasta, mutta katsoessamme kahvipannuihimme petyimme vähän. Se oli nimittäin enemmänkin teetä, koska se oli kuumaa vettä, jossa oli makuina erilaisia sitrushedelmien kuorisiivuja ja appelsiinipuun kukkaa. Mutta kokemus sinänsä, voi ainakin sanoa, että on juonut valkoista kahvia. Vielä ennen lähtöämme ostimme macaron-putiikista kotiinvietäväksi rasiat macaroneja (8kpl/15,5e).

Viimeisenä iltana huomasimme, että vaikka olimme käyttäneet paljon aikaa ja rahaa shoppailuun, oli kuitenkin kaikilta mennyt vielä enemmän rahaa (ja varmaan aikaakin) ruokaan. Osaamme kuitenkin kaikki arvostaa erilaisia makukokemuksia, eikä Pariisi pettänyt siinä suhteessa tälläkään kertaa!

Kauko - desing-kahvila kotisohvalta

Ella täällä hei,

We Are Helsinki kertoi viikkokirjeessään ihan mahtavasta kahvilasta. Kauko on osa Design-pääkaupunkia. Tällä hetkellä se sijaitsee Forumin toisessa kerroksessa, mutta sinun ei tarvitse mennä paikan päälle tutustuaksesi tähän innovaatioon.

Mene vain osoitteeseen youdesign.fi ja vaikuta siihen kuinka korkella pöytä on tai pitäisikö esimerkiksi valaistusta himmentää. Voit myös katsoa videoita muiden kokeiluista.

Toivon, että ehdin itse käymään myös paikan päälle. Jos sinä ehdit ensin, niin kerrothan miltä kahvila näytti muunkin kuin kameran läpi.

// 2.2. otin suunnakseni Forumin yläkerran.  Kannattaa kyllä jäädä seuraamaan kahvilan tapahtumia tietokoneen takaa. Todellisuudessa tämä innovaatio ei ole kovinkaan näyttävä, vaikka hauska keksintö onkin.

Gottland - luomu maa

Ella täällä moi,

Viereiselle kadulleni, Pihlajatie 8:n, ilmestyi joulukuun puolivälissä uusi kahvila, Gottland. Olen kulkenut sen ohi useita kertoja, mutta selvästikin silmät kiinni, koska en ole sitä huomannut. Lauantaina (14.1.) kun pohdimme vanhempieni kanssa, mihin menisimme aamiaiselle, isäni muisti huomanneensa tämän uuden tulokkaan kulmillani. Olin ihan ihmeissäni. Siinä se tosiaan oli, ovi auki ja ulkon mies pystyttämässä kylttiä, jossa luki: ''Täällä leivottuja luomu-leivonnaisia. Tervetuloa!'' Äkkiä sisälle.

Sisään astuessa huomion herättää värikäs seinä täynnä myynnissä olevia luomu-tuotteita ruotsalaisin etiketein. Hypistelemme luomu-kasvispihvi -seosta ja luomu-soijapapuja, kunnes tulee meidän vuoro tilata. Valikoima oli erittäin yksinkertainen. Tiskillä oli neljä liinalla peitettyä punoskoria: korvapuusteja, voisilmäpullia ja ruisjauhoista tehtyjä sämpylöitä kahdella eri päällisellä. Kaikki luomua ja uunituoretta. Muuta en kaipaa. Seinällä olevalla liitutaululla oli laaja valikoima erikoiskahveja, ihan tavallista suodatinkahvia ei edes saa. Sen korvaa americano, joka on hieman tuhdimpaa. Teetä ja kaakaota ei ole unohdettu.

Laaja valikoima luomu-tuotteita.

Pullat ja sämpylät leivotaan hyllyn tuotteista.

Isi ja äiti ottavat korvapuustit (2,50e) cappucinolla (3e), minä otan teetä (2,50e) ja  kaksi auringonkukkasimenen-sämpylää (1e/kpl) voilla (50snt). Saan valita teemakuni noin kymmenen eri laadun joukosta. Päädyn mansikka&shampanja -teehen. Shampanjan vivahteen pystyy erottamaan puruja tuoksuttamalla. Istuudumme toiseen kahvilan pöydistä. Pöytäliina on säkkikangasta. Ensimmäinen haukkaisuni sämpylästä on herkullinen. Se on vielä vähän lämmin ja ihanan ilmava. Isi ja äitikin nauttivat aamiaisistaan. Kahvi on hyvin tehty ja korvapuusti sulaa suussa. Monet käyvät ruokailumme aikana ostamassa Gottlandin tuotteita mukaan. Joku olisi halunnut porkkanaleipää, mutta se on valmistumassa vasta iltapäiväksi. Kahvilalla on selvästi jo kanta-asiakkaita.

Sämpylä ei kaivannut muuta kuin voita.

Ennenkuin jätämme uuden tuttavuutemme, ostamme vielä mukaan kasvispihvi-seosta ja korvapuustin veljelleni vietäväksi. Myyjä on kovin sosiaalinen ja kertoo meille kahvilan historiasta ja tulevaisuudesta. Hän koki, että Meilahti on hyvä alue erikoiskahveja myyvälle kahvilalle, koska tällä alueella sellaista ei vielä ole. Lähimmät ovat Munkkinimenssä ja Töölössä. Kahvilan nimi tulee sanoista Gott Land eli herkullinen maa, mutta sai ideansa siitä, että kahvilaan alunperin piti tulla tuotteita Gotlannista. Kaupat peruuntuivat, mutta muualta Ruotsista kyllä tulee tavaraa. Tulevaisuudessa kahvilan omistaja suunnittelee laajentavansa luomusta myös mm. gluteenittomiin tuotteisiin.

Jo nyt Gottland on saanut Glorian ruoka ja viini lehdeltä Michellen tähden (varmaan sukua Michelinille). Innolla jään seuraamaan, miten kahvilan lupaavasti alkanut ura tästä kehittyy.

Qulma - joustavaa kahvittelua

Ella täällä moi,

Parhaat kahvilat on yleensä sellasia, joihin ei ole törmänny aikasemmin ja jotka ei heti löydy googlesta hakusanalla kahvila. Eilen (28.12.) Roosa, johdatti minut Mariankadun ja Rauhankadun kulmaan, Qulmaan. Sinne en olisi koskaan vahingossa ekynyt, eikä google ole sitä minulle koskaan mainostanut.

Q niin kuin Qulma.

Seinillä ihanan kodikkaita tapetteja.

Roosan ja minun yhteinen lukiokaveri, jonka Roosa paremmin tuntee, työskentelee tässä kahvilassa. Mutta kun astuimme sisään ei häntä näkynyt.. ''Laura!'', huutaa tiskillä hääräävä mies keittiöön. ''Mitä?'', vastaa keittiö. ''Sun kaverit tuli moikkaa.'' Ja niin kiireisen oloinen nuori neiti essu päällä tulee hymyillen sanomaan meille hei. Laura saattaa meidät kahvilan perempään huoneeseen, jossa on hiljaisempaa. Jätämme takit siihen ja palaamme tiskille valitsemaan jotain keskustelumme seuraksi. Otamme molemmat teetä (2,50e/kpl), minä Ginger breezen ja Roosa Spring tonicin. Teekuppi on ihana iso ja hunajakin tulee kaupan päälle. Ei mitään älyttömiä 50snt per hunajapussi. Fazerin sininen koristaa lautasen reunaa.

Hetken kuluttua Laura tuo yllätykseksi meille molemmille omat muffinssit. Omistaja tarjoo. Ja sitten Laura kiiruhtaa taas takasin keittiöön. Kuulin kuinka kahvilan omistaja, se tiskillä hääräävä mies, kertoi uteliaalle asiakkaalle kahvilan filosofiasta. Hän on tehnyt Qulman itseään varten. Kahvila on sellainen kuin hän haluaisi kahvilan olevan kun menee sinne itse. Se näkyy. Meiniki ei ole liian tiukkapipoista, asiakkailla on lupa nauttia.

Suklaamuffinsit pätkis täytteellä ja päällä valkoista kreemiä.

Teekupit ovat tyhjentyneet. Muffinsseista on jäljellä enää muruja pöydällä. Hyvin maistui. Ollanhan me istuttu siinä jo toista tuntia. Lauran kiire on hellittänyt ja hän istuu meidän seuraamme viereiselle valkoiselle nahkasohvalle. Se on hieman kulunut, mutta ei sillä ole niin väliä. Vaihdamme kuulumiset uuden vuoden suunnitelmista ja siitä mitä se vuosi voisi tuoda tullessaan.

''Laura!'', kuuluu taas tiskiltä. Jono on alkanut kasvaa ja Lauran on aika palata keittiöön. Meidänkin on aika lähteä. Ulkona on alkanut pimentyä. Kävelemme Roosan kanssa kohti Aleksanterinkatua Tuomiokiron ohi. Tänään Helsinki on ihmeellisen kaunis.

CocoVi - asian ytimessä

(HUOM! CocoVi on lopettanut toimintansa alla esitellyssä paikassa. Sama meiniki jatkuu kuitenkin Ruohonjuuri-kaupan perällä osoitteessa Salomonkatu 5.)

Ella täällä moi,

Blogimme hiljentyikin ihan kiitettävästi näin jouluksi tai melkeimpä koko joulukuuksi. Mutta täällä ollaan taas!

Näin aluksi täytyy myöntää, etten ole itsekään ihan varma mistä tänään kirjoitan, mutta yritetään yhdessä ottaa selvää. Oli siis joku joulukuun alkupäivä kun kiertelin ympäriinsä metsästäen joululahjoja. Tavallisesta poiketen keskitin kierrokseni kauppoihin akselilla Ludvikinkatu-Erottaja-Iso-Roba. Kävellessäni Erottajalla ohi The Greendress -nimisen vaatekaupan, mielenkiintoni heräsi. Tilan ns. aulassa oli vaateliike, joka nettisivujensa mukaan on ''yksi eettisen ja ekologisen muodin suunnannäyttäjiä Suomessa''. Hullaannuin liikeessä niin, että ostin sieltä yhdet kalleimmista korviksistani, jota en välttämättä tule edes koskaan pitämään.

The Greendress ja CocoVi Bar yhteisissä tiloissa.

Tilan takaosa oli kahvila, nimetty tosin baariksi. Tuolloin minulla ei ollut aikaa istua alas, mutta lupasin itselleni, että palaisin myöhemmin uudestaan. Torstaina 15.12. näin teinkin. En edelleenkään ole varma, mikä kysesen kahvilan nimi on, mutta se perustuu CocoVi-tuotesarjaan ja kantaa ilmeisesti myös tämän nimeä. CocoVin ja tämän kahvilan filosofiaan kuuluu superfood-ilmiön noudattaminen. Sen verran mitä minä siitä tiedän on, että tuotteet eivät sisällä sokeria, eikä jauhoja, eikä niitä kuumenneta, jolloin ruoan ravintoarvot säilyvät paremmin. Kiehtovaa. Esimerkiksi vitriinissä ollut kakku oli kaunis ja pysyi kasassa ilman edellä mainittuja lisäapuja. Minä en maistanut sitä, mutta vieressäni istuva mies kehui sitä erinomaiseksi ja kysyi myyjältä myös mahdollisuutta tilata sitä kotiin.

Kahvila myy myös CocoVi-sarjan tuotteita.

Minä halusin maistaa kaakaota (4,50e). Hinta on tietysti aika kallis. Samanhintainen kuin kakkupala. Mutta uskon myös raaka-aineiden olevan hintavia. Kaakaoni sisälsi mantelimaitoa, kaakaojauhoja, hunajaa, kookosöljyä ja vaniljaa. Ja alkuperäisestä kertomastani poiketen se kuumennettiin. Kaakaon rinnalle otin sydämenmuotoisen goiji-marja suklaan (1e), joka myös noudatti superfoodin kaavaa. En voi muuta sanoa kuin, että hyvää oli! Tämä kaakao vei mennessään. Sitä juodessani oikein tunsin kuinka se on valmistettu hyvistä raakaaineista ja miten se helli kehoani.

Pahvimuki harmitti, vaikka kaakao oli ihanaa.

Mitä tähän kahvilaan noin muuten tulee, niin tilat eivät ole kaikista houkuttelevimmat. Minua ainakin vähän ahdisti kävellä vaateliikkeen läpi katsomatta sen tuotteita laisinkaan. Istumapaikkoja kahvilassa ei ole montakaan. Yksi isompi pöytä ja yksi pienempi. Ei siis mikään juoruilupaikka. Kaikki tarjoillaan kertakäyttö astioista ja mukeista. Se vähän latisti tätä superfood meininkiä. Luonto tuhoutuu samalla kun syön itseni terveelliseksi. Tuotteet ovat siis ihania, mutta ehkä take away on miellyttävämpi tapa nauttia niitä.

Lopuksi haluan vielä summata yhteen top 3 kaakaopaikat:
1. Café Aalto - niin perinteinen kaakao kuin olla ja voi. Tehty tummasta kaakaosta, joten maku on kaukana sokeriliemestä. Sofia tuskin laittaisi tätä edes top 100, mutta minä tyykkään!
2. Kaakaopuu - yksi kaupungin laajimmista kaakaovalikoimista. Löytyy perinteistä, valkosuklaa, chili...ja se on laadukasta. Yhdelleäkään kerralla ei ole tarvinnut pettyä.
3. CocoVi - omanlainen, mutta ehdottomasti maistamisen arvoinen. Sopii niin keliaakikoille kuin maitoallergikoillekin.

Kahvila Kariranta - maakuntamatkailua Lahteen

Hei kaikki, Sofia täällä moi!

Nyt syksyllä kävimme visiitillä tätini luona Lahdessa. Porukalla päätimme mennä yhteen tätini lempikahviloista, Kahvila Karirantaan, joka on ihanalla paikalla järven rannalla Sibeliustalon vieressä. Oli sunnuntai, mutta ihmisiä oli koleaan säähän nähden kiitettävästi liikkeellä.

Entinen juna-asema

Heti, kun kahvilaan tuli sisään, kohtasi meidät ihana tuoreen pulla tuoksu. Kariranta on kuulemma tunnettu korvapuusteistaan. Kahvilassa oli paljon ihmisiä, joten teimme työnjaon. Äiti meni varaamaan paikkaa ja me muut jäimme tilaamaan. Äitille ja minulle tilaus oli selvä: korvapuusti (1,80e) ja kahvit (1,70e/kpl). Lasse-serkku otti Herra Hakkaraisen limun (2,30e) ja tätini otti teetä (1,50e) ja lisäksi he ottivat korvapuustin ja sacher-kakkupalan (4e) puoliksi.

Valikoima näytti herkulliselta

Onneksi äiti oli saanut varattua meille ihanan pöydän ikkunan vierestä niin, että näkymä oli järvelle. Kahvila oli sisältä sokkeloinen. Rakennus on vanha puutalo ja entinen juna-asema. Niinpä kahvilan pöydät ovat jakaantuneet pieniin huoneisiin, meidän huoneessa oli kolme pöytää. Ihmisiä oli niin paljon, että viereisen pöydän joutui jakamaan kaksi eri seuruetta.

Mehevä korvapuusti

Suuri kakkupala

Kun kuuluisista korvapuusteista puhutaan, tulee mieleeni aina Succès, jonka olemme myös Ellan kanssa testanneet. Succèsin pullat olivat toki isommat, mutta mielestäni makupisteet saattavat mennä Lahteen. En tiedä, ehkä niitä pitäisi maistella rinnakkain, että voisi paremmin vertailla. Korvapuusti oli joka tapauksessa oikein maukas. Tätini kertoi, että hän käy usein ostamassa useamman pullan kotiin ja pakastaa. Niin herkullisia pullia saa kotonakin silloin kun haluaa. Sacher-kakkua sai massiivisen palan ja oli varmasti hyvä idea jakaa se kaverin kanssa, muuten siitä olisi voinut tulla kerralla liikaa makeaa. Lasse ei ollut ennen maistanut Herra Hakkaraista ja hyvin maistui.

Kahvila Kariranta oli onnistunut kokemus ja mielelläni menen sinne uudestaan kesällä, kun järvi kimmeltää auringon paisteessa ja satama on täynnä elämää.