29. joulukuuta 2011

Qulma - joustavaa kahvittelua

Ella täällä moi,

Parhaat kahvilat on yleensä sellasia, joihin ei ole törmänny aikasemmin ja jotka ei heti löydy googlesta hakusanalla kahvila. Eilen (28.12.) Roosa, johdatti minut Mariankadun ja Rauhankadun kulmaan, Qulmaan. Sinne en olisi koskaan vahingossa ekynyt, eikä google ole sitä minulle koskaan mainostanut.

Q niin kuin Qulma.

Seinillä ihanan kodikkaita tapetteja.

Roosan ja minun yhteinen lukiokaveri, jonka Roosa paremmin tuntee, työskentelee tässä kahvilassa. Mutta kun astuimme sisään ei häntä näkynyt.. ''Laura!'', huutaa tiskillä hääräävä mies keittiöön. ''Mitä?'', vastaa keittiö. ''Sun kaverit tuli moikkaa.'' Ja niin kiireisen oloinen nuori neiti essu päällä tulee hymyillen sanomaan meille hei. Laura saattaa meidät kahvilan perempään huoneeseen, jossa on hiljaisempaa. Jätämme takit siihen ja palaamme tiskille valitsemaan jotain keskustelumme seuraksi. Otamme molemmat teetä (2,50e/kpl), minä Ginger breezen ja Roosa Spring tonicin. Teekuppi on ihana iso ja hunajakin tulee kaupan päälle. Ei mitään älyttömiä 50snt per hunajapussi. Fazerin sininen koristaa lautasen reunaa.



Hetken kuluttua Laura tuo yllätykseksi meille molemmille omat muffinssit. Omistaja tarjoo. Ja sitten Laura kiiruhtaa taas takasin keittiöön. Kuulin kuinka kahvilan omistaja, se tiskillä hääräävä mies, kertoi uteliaalle asiakkaalle kahvilan filosofiasta. Hän on tehnyt Qulman itseään varten. Kahvila on sellainen kuin hän haluaisi kahvilan olevan kun menee sinne itse. Se näkyy. Meiniki ei ole liian tiukkapipoista, asiakkailla on lupa nauttia.

Suklaamuffinsit pätkis täytteellä ja päällä valkoista kreemiä.

Teekupit ovat tyhjentyneet. Muffinsseista on jäljellä enää muruja pöydällä. Hyvin maistui. Ollanhan me istuttu siinä jo toista tuntia. Lauran kiire on hellittänyt ja hän istuu meidän seuraamme viereiselle valkoiselle nahkasohvalle. Se on hieman kulunut, mutta ei sillä ole niin väliä. Vaihdamme kuulumiset uuden vuoden suunnitelmista ja siitä mitä se vuosi voisi tuoda tullessaan.



''Laura!'', kuuluu taas tiskiltä. Jono on alkanut kasvaa ja Lauran on aika palata keittiöön. Meidänkin on aika lähteä. Ulkona on alkanut pimentyä. Kävelemme Roosan kanssa kohti Aleksanterinkatua Tuomiokiron ohi. Tänään Helsinki on ihmeellisen kaunis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti