Kahvilakierros Pariisissa

Hei kaikki ja hyvää uutta vuotta 2012 toivottelee Sofiakin!

Kun joulu ja uusi vuosi oli juhlittu Suomessa oli aika suunnata takaisin Pariisiin. Asuin muutama vuosi taaksepäin ystäväni Rebeckan kanssa kevään Pariisissa. Vaihto-oppilasystävämme Fernanda Chilestä oli tullut talveksi Eurooppaan ja nyt oli odotetun jälleennäkemisen aika viiden vuoden jälkeen.

Pariisissa asuessamme parasta ajanvietettä oli ostaa leivos tai täytetty patonki mukaan ja mennä istumaan puistoon ja katsomaan ranskalaista elämää. Tälläkin kertaa saimme nautti yhden iltapäivän auringosta ja +12°C Jardin du Luxembourgissa. Muuten sää oli viileämpi ja pääsimme testaamaan ranskalaisia kahviloita.

Luvattoman monta kertaa päädyimme Starbucksiin, joka on kuitenkin Rebeckalle ja minulle aina tärkeä visiitti, koska Suomesta ja Ruotsista tätä ketjua ei vielä löydy. Tutustutimme kuitenkin myös Fernandan meidän mielestämme Pariisin parhaaseen kaakaoon ja maailman parhaisiin macaron-leivoksiin sekä tietysti kokeilimme jotain uutta.

Rebecka oli tutustunut vaihto-oppilasvuotensa aikana Angelina-kahvilaan, josta saa kuuluisaa kaakaota. Kun asuimme Pariisissa, kävimme kaakaolla useamman kerran. Kaakaolle meno kannattaa ajoittaa oikein. Heti ruuan jälkeen ei kannata mennä kaakaolle ja kaakaon jälkeen kannattaa kävellä takaisin hotellille, jotta saa sulateltua. Tämä herkku on nimittäin täyteläistä!

Täydellinen kaakao

Kahvila on Rue de Rivolilla ihan Tuileries-puiston vieressä, siis todella hyvällä paikalla. Sisälle on usein jonoa ja asiakkaita on aidoista pariisilaisista aina japanilaisturisteihin asti. Sali on ihanan vanhanaikainen, samoin tarjoilijoiden asut. Hovimestari vie asiakkaat pöytään ja tarjoilu on nopeaa ja tehokasta. Listaa ei tarvitse tarkkaan tutkia. Kerran kokeilimme Rebeckan kanssa leivosta kaakaoiden lisäksi, mutta se oli aivan liikaa. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa pelkästään Chocolat à l'Africain (7,20e). Hinta on huima, mutta sillä saa enemmän kuin tarpeeksi maailman suussasulavinta kaakaota kermavaahtoineen. Kaakao on ihanan paksua ja maku ei ole liian makea. Lisäksi kahvilan miljöö on niin hienostunut, että tämä on ehdottomasti hintansa väärti.

Vanhaa, mutta niin ihanaa!

Nam!

Eräänä toisena päivänä olimme kävelleet pitkään kaupasta toiseen ja kaupunginosasta toiseen ja olimme valmiita istumaan alas. Kaikissa kahviloissa tuntui kuitenkin olevan hirveät vedätyshinnat (7e normaalista teestä oli meille liikaa). Emme ratkenneet Starbucksin houkutuksiin, vaan halusimme jotain muuta. Fernandan ostaessa postikortteja rue St André des Arts'lla huomasimme Rebeckan kanssa vieressä olevan täyden kahvilan. Hinnat tarkistettuamme asia oli selvä, sinne!

Emme olleet ennen kuulleet Malongosta, joka onkin kotisivuista päätellen mahdollisesti vielä isompi ketju kuin Starbucks. Kahvin hinta kuitenkin oli kohdillaan ja kahvilan tunnelma vaikutti hyvältä. Fernandan vahtiessa pöytäämme menimme Rebeckan kanssa ensin tilaamaan. Eri kahvilaatuja oli valittavana monta ja laaduista kerrottiin alkuperämaa ja pieni kuvaus. Ehdotin, että otamme pressopannun kahvia puoliksi (2,40e/henkilö) ja Rebecka valitsi meille kolubialaisen supremon, jonka luvattiin olevan pehmeää mutta maukasta.

Sofian ja Rebeckan kolumbialainen kahvi

Fernandan Latte

Veimme pannun pöytään ja Fernanda haki itselleen Caffe Latten (3e). Meidän kahvimme oli juuri niinkuin kuvauksessa oli luvattu, se ei ollut kitkerää, mutta maku oli silti vahva. Fernanda piti myös kahvistaan, erityisesti vaahto sai kehuja. Kaiken kaikkiaan pidimme kahvilan tunnelmasta paljon ja saimme kokea siellä monet hyvät naurut, ilmaisen WiFin ja kulutimme huomaamattamme niin pitkän ajan, että ulkona oli yhtäkkiä pimeää.

Viimeiselle kokonaiselle päivällemme Pariisissa olimme päättäneet ruokalistan valmiiksi. Suunnitelmissa oli mennä illalla kolmen ruokalajin illalliselle meidän lempiravintolaamme Montmartrella. Päätimme siis myöhäistää aamiaistamme ja skipata lounaan kokonaan ja mennä sen sijaan Laduréehen. Ladurée kertoo ainakin omien sanojensa mukaan kehittäneensä macaron-leivokset. Yritys juhlii tänä vuonna 150-vuotista historiaansa. Champs-Élyséesin kahvilapuoli oli nyt remontissa, joten menimme Saint-Germain-des-Près'ssä sijaitsevaan Laduréen teesalonkiin.

Salongin teema oli imperialistinen ja viehättävä. Tiesin jo valmiiksi, minkä leivoksen ottaisin. Pariisin keväänämme nimittäin otin leivoksen nimeltä Ispahan, joka on iso macaron, jonka täytteenä on tuoreita vademia, litchiä ja ruusua. Paras-leivos-ikinä. Ja hintakin on sen mukainen, muistaakseni noin 7e?

Minun Ispahan-leivokseni

Fernandan macaronit ja kaakao

Valkoista kahvia?

Fernanda ja Rebecka ottivat molemmat neljän macaron-leivoksen lajitelman, Rebeckalla oli mm. kauden maku rusina-kaneli, kinuski ja ruusu, Fernandalla oli ainakin suklaata, kinuskia ja vaniljaa. Juomaksi Fernanda otti kaakaon, minä ja Rebecka valitsimme uudelta kahvi-listalta valkoista kahvia (3,50e)! Emme olleet ennen kuulleet vastaavasta, mutta katsoessamme kahvipannuihimme petyimme vähän. Se oli nimittäin enemmänkin teetä, koska se oli kuumaa vettä, jossa oli makuina erilaisia sitrushedelmien kuorisiivuja ja appelsiinipuun kukkaa. Mutta kokemus sinänsä, voi ainakin sanoa, että on juonut valkoista kahvia. Vielä ennen lähtöämme ostimme macaron-putiikista kotiinvietäväksi rasiat macaroneja (8kpl/15,5e).

Viimeisenä iltana huomasimme, että vaikka olimme käyttäneet paljon aikaa ja rahaa shoppailuun, oli kuitenkin kaikilta mennyt vielä enemmän rahaa (ja varmaan aikaakin) ruokaan. Osaamme kuitenkin kaikki arvostaa erilaisia makukokemuksia, eikä Pariisi pettänyt siinä suhteessa tälläkään kertaa!