Hyvää ystävänpäivää!

Moi!

Pitkästä aikaa Ella ja Sofia kirjoittavat täällä yhdessä. Paitsi ystävänpäivän kunniaksi, myös blogimme ensimmäisen vuosipäivän kunniaksi olemme kahvitelleet yhdessä ja muistelleet kulunutta vuotta. Sopivasti saimme lukijaltamme Maamalta One lovely blog awardin. Se tuli meille täytenä yllätyksenä ja olemme siitä ylpeitä. Kiitos Maama!

Koska haluamme blogimme painottuvat kahviloihin,eikä yksityiselämäämme, olemme muokanneet haastetta omannäköiseksemme. Tässä se tulee!

* Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
Yksi aktiivisista lukijoistamme Maama soi meille tämän kunnian. Hänen bloginsa on monipuolinen katsaus elämään Englannista käsin. Saammeko esitellä, Kello viiden kahvi. 


* Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
1) Huonoimmat kahvilakokemukset
Kahviloissa käydessämme etsimme aitoa ja omaperäistä. Monet ketjukahvilat ovat saaneet meidät pettymään. Sofian odotukset arvokkaasta Kappelista Helsingin ytimessä olivat korkealla. Isot S-ryhmän vihreät logot kahvilan kassalla veivät perinteikästä tunnelmaa. Kahvi tuli suoraan koneesta ja oma kädenjälki puuttui. Ellallakin on vastaavia kokemuksia ketjuista. Hän odotti Stockmannin kulmalta samanlaista henkeä kuin tavaratalossa, mutta kahvila olikin Fazerin omistuksessa. Jos hän olisi kaivannut Fazerin kahvia, olisi hän mennyt tarkoituksella Fazerin kahvilaan.

2) Paras kahvilaseura
Sofialla monet ystävät ovat innostuneet meidän kahvilablogista ja kahviloiden testaamisesta niin paljon, että he tekevät myös taustatutkimusta hyvän kahvittelupaikan löytämiseksi.  Mirjamin, Tiian, Annamarin ja Piian kanssa kahviloista on tullut suosittu keskustelunaihe. Ella on huomannut, että hän viihtyy kahviloissa myös yksin. Kahvilakäynti on helppo yhdistää kaupungilla asiointiin. Innokkaita kahvilaseuralaisiakin löytyy, esimerkiksi Elinoista ja perheestä. Kuitenkin monet ystävistämme eivät edes tiedä blogistamme ja heidän kanssaan on helpompi käydä jo hyväksi havaituissa kahviloissa.

3) Unelmakahvila
Yli 60 kahvilakokemuksen tuomalla kokemuksella ideoimme unelmakahvilamme Helsingissä:
- Sijainti: Kävelymatkan päässä rautatieasemalta
- Koko: Kahvilassa täytyy olla enemmän paikkoja kuin kuusi, jotteivät kahvilatyöntekijät salakuuntele. Kuitenkaan paikkoja ei saa olla enemmän kuin 30, jotta tunnelma pysyy kodikkaana eikä tule hallimainen fiilis.
- Sisustus: Tyyli voi olla kodikas, muttei mummonmökkimäinen. Mitä tahansa tyyliä kahvila edustaakin, sen olisi hyvä olla yhtenäinen kokonaisuus. Ulkonäön lisäksi huonekalujen mukavuus tuo kahvihetkeen lisää mielekkyyttä. 
- Tarjoilu: Hinnan täytyy olla opiskelijaystävällinen (esim. kakku 3e ja kahvi 2e), tarjolla voisi olla hyvä valikoima sekä suolaista että makeaa. Mikään ei saa tulla pussista ja kädenjälki saa näkyä.
- Henkilökunta: Iällä ei ole merkitystä. Palveluasenteen tulisi olla kohdallaan. Asiakkaalla täytyy olla mahdollisuus istua kahvilassa rauhassa ilman tunnetta, että hän on ollut kahvilassa liian kauan. Esimerkiksi jos tarjoilija tulee hakemaan astioita välittömästi ruokailun päätyttyä.

4) Paras henkilökunta
Kaiken kaikkiaan olemme kohdanneet hyvää palvelua. Hyvin harvoin kahvilakokemuksen pilaa huono palvelu. Ella yhtenä parhaista asiakaspalvelukokemuksista nousi Marttojen kahvila ja Sofialla Bear Park Café. Näitä kahta yhdistää inhimillinen ja joustava palvelu. Henkilökunnasta näki, että he nauttivat työstään ja haluavat asiakkaan nauttivan kahvilakokemuksesta. Monissa paikoissa palvelu on asiallista, mutta kokemus jää kylmäksi. Martassa ja Bear Park Caféssa meidät kohdattiin yksilöinä.

5) Mistä löydämme kahvilat?
-    Kaverit
-    Kuulopuhe
-    Töölölainen-lehti
-    City-lehti
-    We are Helsinki
-    Google
-    Helsingin Sanomat ja Nyt-liite
-    Muut blogit

6) Paras hetki blogistina
Kun aloitimme tämän blogin, emme uskoneet ihmisten eksyvän lukemaan sitä. Vaikka 12 lukijaa kuulostaa pieneltä luvulta, se on 12 enemmän kuin osasimme odottaa. Muistamme, kun huomasimme ensimmäisen kirjautuneen lukijamme. Hämmentyneet tekstiviestit vaihtuivat välillämme: ”Onks eka lukijamme sun kaveri?” ”Ei munkaan!” Blogissamme on käyty vuoden aikana melkein 12000 kertaa! Tästä olemme ylpeitä.

7) Tulevaisuus
Kulunut vuosi on mennyt nopeammin kuin uskoisi. Kahvilakäyntejä on kertynyt hurja määrä (emmekä edes halua ajatella kuinka paljon rahaa on mennyt!), toisina kuukausina enemmän kuin tosina. Lähitulevaisuudessa aiomme käydä mm. Mokossa ja Achanissa. Haluamme myös antaa teille lukijoille enemmän vaikutusvaltaa. Voit vaikuttaa siihen, missä kahvilassa käymme seuraavaksi yhdessä. Katso siis oikealla olevaan sivupalkkiin.


Laitamme haasteen eteenpäin seuraaville blogeille, joita mielellämme seuraamme:
Opiskelijaruokaa
New York, I love you
My Exploration
Pariasiaa

Kiitämme tästä vuodesta jokaista blogissamme vierraillutta ja toisiamme. Odotamme innolla seuraavaa vuotta!

Brooklyn Café - aitoa amerikkalaista

Sofia täällä moikka!

Olimme Ellan kanssa molemmat bonganneet uuden amerikkalaisen kahvilan, Brooklyn Cafén Viiskulmassa. Nopeasti varasin Ellalta, tästä haluan ehdottomasti päästä kirjoittamaan! Niinpä eilen suuntasimme ystävieni Annamarin ja Piian kanssa Viiskulmaan.

Pieni kahvila Viiskulmassa

Brooklyn Café on kodikas mutta tyylikäs pieni kahvila. Kahvilan pitäjät ovat aitoja jenkkejä ja tarjoilut ovat sen mukaiset: tiskiltä löytyy cookiet, bagelit, muffinit... Kun astuimme kahvilaan sisään, huomasimme, että istumapaikkoja oli yhteensä ehkä 12 hengelle ja tällä hetkellä vapaana oli vain keskellä huonetta oleva neljän hengen pöytä. Koska kahvilassa oli paljon ihmisiä ja taaksemme syntyi jonoa, päätimme ottaa kahvit mukaan, Annamari kun asuu ihan kahvilan vieressä. Annamari, joka on käynyt kahvilassa ennenkin, otti americanon (2,9e). Me Piian kanssa päädyimme vanilla latteen (4e). Opiskelijoina saimme kuitenkin 10% hinnasta pois.

Kiireinen tiski

Kahvilassa ei ollut paikalla tällä kertaa kahvilan omistajakaksikkoa, mutta työntekijät olivat silti englanninkielisiä. Meille kaikille se kävi oikein hyvin ja toivommekin, että se ei estä suomalaisia käymästä kahvilassa. Palvelu oli ystävällistä ja kaiken kiireen keskellä tiskin takaa saimme leveät hymyt ja pahoittelut siitä, että jouduimme odottamaan hetkisen.

Take away

Otimme kahvit mukaamme ja menimme Annamarille. Ja vanilla latte oli täydellisen makuinen! Vaniljan makua oli juuri tarpeeksi, vaahto oli herkullista. Americano oli voimakkaan makuista ja juuri sitä, mitä Annamari halusikin. Olimme kahvilaan erittäin tyytyväisiä, palvelu ja tuotteet olivat aitoa Amerikkaa. Koska olimme seuraavaksi suuntaamassa tapaksille, emme tällä kertaa ottaneet mitään makeita herkkuja. Haluan kuitenkin palata vielä takaisin ja päästä maistelemaan lisää tarjontaa!

Kahvien jälkeen menimme syömään ihania tapaksia Bar Tapastaan (niin herkullista!) ja päädyimme Annamarin kanssa vielä Kokomoon drinkeille. Ehdottomasti erittäin onnistunut iltapäivä ja ilta!

Kokomo

Café Engel - niin kovin tunnettu, mutta silti vieras

Ella täällä moi,

Kesäkuun alussa ilmat lämpenivät pikku hiljaa ja turistit valtasivat Helsingin. Ihan kuin se olisi ollut ollut eilen, kun punaisessa kesämekossani odottelin Neuhausin aukeamista Tuomiokirkon portailla. Lokit lauloivat ja turistit ikuistivat minut kameraansa. Viime viikolla (2.2.) tunnelma oli toinen. Lämpötila oli 30 astetta viileämpi ja olin yksi harvoista ulkona liikkujista. Kaduin, etten ollut laittanut päälleni toppahousuja.

Tarkoitukseni oli mennä kahvila Olsoniin, joka sijaitsee Aleksanterinkatu 18:ssa. Kahvila on osa museota tai itse asiassa se on museo ja myöhemmin luin sen olevan auki vain, kun käynnissä on historiallinen kahvilatapahtuma, jossa tarjoillaan eri vuosisatojen leivonnaisia. Mielenkiintoista. Mutta nyt se oli siis kiinni. Ensi kesänä täytyy olla valppaana.

Koska ulkona pysyi tuskin järjissäni kylmyyden takia, oli minun äkkiä keksittävä varasuunnitelma. Muutaman talon päässä oli Café Engel, jonka kaikki tietävät. Jolla on kallis maine. Ja jonne harva ystäväni menisi. Astuin ovesta sisään, kuljin lyhyen käytävänä päähän ja käännyin takaisin. Tämä kahvila ei ole minua varten, ajattelin. Ovella muistin, mikä ulkona odotti ja palasin tiskin luo. Hintoja ei ollut näkyvillä, vain kyltii ''Pöytiin tarjoilu''. Vielä voisin perääntyä toistamiseen. Varovaisin askelin suuntasin kuitenkin kahvilan nurkkapöytää.

Yksi Helsingin vanhimmista kivitaloista, kertoo Engelin kotisivu.

Kalapuikkoviiksinen mies toi minulle lasin vettä ja listan ja jätti minut rauhassa selaamaan sitä. Hetkeä myöhemmin eri tarjoilija tuli ottamaan tilaukseni vastaan. Leikin vaikeaa asiakasta. Kyselin tyyriin kakkuvalikoiman raaka-aineista. Myyjä ei ollut vastauksistaan täysin varma, mutta ei myöskään mennyt tarkistamaan niitä keittiöstä. Ehkä en ollut katu-uskottava. Ei sen niin väliä, en olisi kuitenkaan maksanut kakusta 6,40€. Olin jo ennen tarjoilijan pöytään tuloa päättänyt tilata lohikeiton (8,80€), koska vatsaani kurni. Hinta kakkuihin verrattuna oli vähintäänkin kohtuullinen.

Lautanen jo puoliksi tyhjä, masu puoliksi täysi.

Lohikeitto tuli pöytääni nopeasti tumman leivän kera. Voi oli mini-oivariinirasiassa. Olisi toki voinut olla olematta. En pitänyt syömisen kanssa mitään kiirettä. Käytin ympäristön tarkkailuun enemmän aikaa kuin yleensä. Kahvilassa ei ollut juurikaan turisteja, vaikka olisin voinut luulla heidän paenneen kylmyyttä juurikin sinne. Asiakaskunta oli nuorempaa kuin osasin odottaa. Yksi boheemi nuorimies teki ajatustyötä muutama pöytä eteenpäin. Hän oli istunut siinä varmaan jo pidempään. Minun viereisessä pöydässä istui kaksi naista, äiti ja tytär, jolla toisella oli samanlainen mikkihiiri-villapaita kuin minun äidilläni. He olivat tilanneet samppanja keskellä päivää, ja totesivat syyllisinä: ''Onneksi isä ei näe''. Taustalla soi iloinen puheensorina.

Tilaa riitti arkena neljän jälkeen.

Olin onnekas saadessani istua ikkunapöydässä, koska minulla oli suora näköyhteys Tuomiokirkon kanssa. Ihan kuin sekin olisi muistellut kesää. Lohikeitto oli erittäin hyvää. Siinä oli jokin jännä sivumaku. En tiedä kuinka mones minua palvellut tarjoilija se oli, mutta hän sai kokilta tiedon, että reseptin salaisena ainesosana olivat hunaja ja valkoviini.

Ensi kerralla tunnen oloni jo paljon tervetulleemmaksi.

Fuel - raikas uutuus Kluuvin yläkerrassa

Sofia täällä heissan!

Viime viikonloppuna sain Erika-serkun Jyväskylästä tänne Helsinkiin seurakseni ja ohjelmassa oli tietenkin uuden kahvilan etsiminen ja testaaminen. Lauantaina kiersimme kaupoilla, söimme hyvässä kiinalaisessa ravintolassa ja nautimme auringon paisteesta. Kävelimme mm. Ellan mainistseman Kaukon ohi, näimme vaikka kuinka monta Niinistö Caféta, mutta päädyimme lopulta Kluuvin kauppakeskuksen yläkerrassa sijaitsevaan Fuel Smoothie Bar & Caféhen. Olemme Annamarin ja Piian kanssa käyttäneet hyvin paljon sekä aikaa että rahaa Fratellossa, joka on ehdottomasti yksi lempikahviloitani tällä hetkellä. Kluuvi on siis tullut hyvinkin tutuksi, mutta yläkerrassa olen kokeillut vain Belgeä ja Hanko Sushia.

Moderni kahvila

Koko Kluuvin yläkerta on mielestäni ihanan moderni ja valkoinen. Fuel on uuden kiiltävä kahvila, joka on sisustettu mukavilla Skannon kalusteilla. Tiskille tullessamme innostuin, pääsisin ensimmäistä kertaa maistamaan Frozen Yogurtia, jota Ella ja Piia ovat molemmat hehkuttaneet innoissaan. Amerikasta tuttu herkku on rantautumassa Suomeen, ensin se tuli ainakin Kippoon ja nyt myös siis Fueliin. Valintani oli siis selvä: Frozen Yogurt kahdella täytteellä (4,9e). Täytteeksi otin mansikkasosetta ja pakastevadelmia (jotka oli kuulemma Virosta, joka oli tarpeeksi lähellä Suomea minulle). Erika otti teetä (2,5e), mauksi hän valitsi luomu Earlin.

FroYo

Erikan tee

Otimme nurkkapöydän ja pääsimme maistelemaan valintojamme. Maistoin siis ensimmäistä kertaa Frozen Yogurtia. Pidin mausta todella paljon! Se oli juuri mitä tarvitsin siinä tilanteessa, koska mahani oli ihan täysi kiinalaisesta ruuasta. Maku oli raikas ja koko oli juuri sopiva. Erikan teekin oli hyvä, maussa oli jotain lisäpiristystä, eikä se ollut pelkkää perusteetä.

Valkoinen kalustus

Pidimme kahvilan tunnelmasta ja aika kului nopeasti tarkkaillessamme muita asiakkaita ja ihaillessamme kahvilan huonekaluja. Ainut miinus ehkä siitä, että vaikka kahvilassa oli lauantaina kolme ihmistä töissä, ei pöytiä oltu pyyhitty ja astioita oli pöydissä. Jotta kahvila pysyy puhtaan valkoisena, tarvitaan ehkä jatkossa siisteyteen reippaampaa otetta.

Toivottavasti pääsen Fueliin pian uudestaan ja kuulemaan Piian ja Annamarin mielipiteen Fuelin Frozen Yogurtista. Ennustettavissa siis: monta lisätuntia Kluuvissa.

Kahvilakierros Pariisissa

Hei kaikki ja hyvää uutta vuotta 2012 toivottelee Sofiakin!

Kun joulu ja uusi vuosi oli juhlittu Suomessa oli aika suunnata takaisin Pariisiin. Asuin muutama vuosi taaksepäin ystäväni Rebeckan kanssa kevään Pariisissa. Vaihto-oppilasystävämme Fernanda Chilestä oli tullut talveksi Eurooppaan ja nyt oli odotetun jälleennäkemisen aika viiden vuoden jälkeen.

Pariisissa asuessamme parasta ajanvietettä oli ostaa leivos tai täytetty patonki mukaan ja mennä istumaan puistoon ja katsomaan ranskalaista elämää. Tälläkin kertaa saimme nautti yhden iltapäivän auringosta ja +12°C Jardin du Luxembourgissa. Muuten sää oli viileämpi ja pääsimme testaamaan ranskalaisia kahviloita.

Luvattoman monta kertaa päädyimme Starbucksiin, joka on kuitenkin Rebeckalle ja minulle aina tärkeä visiitti, koska Suomesta ja Ruotsista tätä ketjua ei vielä löydy. Tutustutimme kuitenkin myös Fernandan meidän mielestämme Pariisin parhaaseen kaakaoon ja maailman parhaisiin macaron-leivoksiin sekä tietysti kokeilimme jotain uutta.

Rebecka oli tutustunut vaihto-oppilasvuotensa aikana Angelina-kahvilaan, josta saa kuuluisaa kaakaota. Kun asuimme Pariisissa, kävimme kaakaolla useamman kerran. Kaakaolle meno kannattaa ajoittaa oikein. Heti ruuan jälkeen ei kannata mennä kaakaolle ja kaakaon jälkeen kannattaa kävellä takaisin hotellille, jotta saa sulateltua. Tämä herkku on nimittäin täyteläistä!

Täydellinen kaakao

Kahvila on Rue de Rivolilla ihan Tuileries-puiston vieressä, siis todella hyvällä paikalla. Sisälle on usein jonoa ja asiakkaita on aidoista pariisilaisista aina japanilaisturisteihin asti. Sali on ihanan vanhanaikainen, samoin tarjoilijoiden asut. Hovimestari vie asiakkaat pöytään ja tarjoilu on nopeaa ja tehokasta. Listaa ei tarvitse tarkkaan tutkia. Kerran kokeilimme Rebeckan kanssa leivosta kaakaoiden lisäksi, mutta se oli aivan liikaa. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa pelkästään Chocolat à l'Africain (7,20e). Hinta on huima, mutta sillä saa enemmän kuin tarpeeksi maailman suussasulavinta kaakaota kermavaahtoineen. Kaakao on ihanan paksua ja maku ei ole liian makea. Lisäksi kahvilan miljöö on niin hienostunut, että tämä on ehdottomasti hintansa väärti.

Vanhaa, mutta niin ihanaa!

Nam!

Eräänä toisena päivänä olimme kävelleet pitkään kaupasta toiseen ja kaupunginosasta toiseen ja olimme valmiita istumaan alas. Kaikissa kahviloissa tuntui kuitenkin olevan hirveät vedätyshinnat (7e normaalista teestä oli meille liikaa). Emme ratkenneet Starbucksin houkutuksiin, vaan halusimme jotain muuta. Fernandan ostaessa postikortteja rue St André des Arts'lla huomasimme Rebeckan kanssa vieressä olevan täyden kahvilan. Hinnat tarkistettuamme asia oli selvä, sinne!

Emme olleet ennen kuulleet Malongosta, joka onkin kotisivuista päätellen mahdollisesti vielä isompi ketju kuin Starbucks. Kahvin hinta kuitenkin oli kohdillaan ja kahvilan tunnelma vaikutti hyvältä. Fernandan vahtiessa pöytäämme menimme Rebeckan kanssa ensin tilaamaan. Eri kahvilaatuja oli valittavana monta ja laaduista kerrottiin alkuperämaa ja pieni kuvaus. Ehdotin, että otamme pressopannun kahvia puoliksi (2,40e/henkilö) ja Rebecka valitsi meille kolubialaisen supremon, jonka luvattiin olevan pehmeää mutta maukasta.

Sofian ja Rebeckan kolumbialainen kahvi

Fernandan Latte

Veimme pannun pöytään ja Fernanda haki itselleen Caffe Latten (3e). Meidän kahvimme oli juuri niinkuin kuvauksessa oli luvattu, se ei ollut kitkerää, mutta maku oli silti vahva. Fernanda piti myös kahvistaan, erityisesti vaahto sai kehuja. Kaiken kaikkiaan pidimme kahvilan tunnelmasta paljon ja saimme kokea siellä monet hyvät naurut, ilmaisen WiFin ja kulutimme huomaamattamme niin pitkän ajan, että ulkona oli yhtäkkiä pimeää.

Viimeiselle kokonaiselle päivällemme Pariisissa olimme päättäneet ruokalistan valmiiksi. Suunnitelmissa oli mennä illalla kolmen ruokalajin illalliselle meidän lempiravintolaamme Montmartrella. Päätimme siis myöhäistää aamiaistamme ja skipata lounaan kokonaan ja mennä sen sijaan Laduréehen. Ladurée kertoo ainakin omien sanojensa mukaan kehittäneensä macaron-leivokset. Yritys juhlii tänä vuonna 150-vuotista historiaansa. Champs-Élyséesin kahvilapuoli oli nyt remontissa, joten menimme Saint-Germain-des-Près'ssä sijaitsevaan Laduréen teesalonkiin.

Salongin teema oli imperialistinen ja viehättävä. Tiesin jo valmiiksi, minkä leivoksen ottaisin. Pariisin keväänämme nimittäin otin leivoksen nimeltä Ispahan, joka on iso macaron, jonka täytteenä on tuoreita vademia, litchiä ja ruusua. Paras-leivos-ikinä. Ja hintakin on sen mukainen, muistaakseni noin 7e?

Minun Ispahan-leivokseni

Fernandan macaronit ja kaakao

Valkoista kahvia?

Fernanda ja Rebecka ottivat molemmat neljän macaron-leivoksen lajitelman, Rebeckalla oli mm. kauden maku rusina-kaneli, kinuski ja ruusu, Fernandalla oli ainakin suklaata, kinuskia ja vaniljaa. Juomaksi Fernanda otti kaakaon, minä ja Rebecka valitsimme uudelta kahvi-listalta valkoista kahvia (3,50e)! Emme olleet ennen kuulleet vastaavasta, mutta katsoessamme kahvipannuihimme petyimme vähän. Se oli nimittäin enemmänkin teetä, koska se oli kuumaa vettä, jossa oli makuina erilaisia sitrushedelmien kuorisiivuja ja appelsiinipuun kukkaa. Mutta kokemus sinänsä, voi ainakin sanoa, että on juonut valkoista kahvia. Vielä ennen lähtöämme ostimme macaron-putiikista kotiinvietäväksi rasiat macaroneja (8kpl/15,5e).

Viimeisenä iltana huomasimme, että vaikka olimme käyttäneet paljon aikaa ja rahaa shoppailuun, oli kuitenkin kaikilta mennyt vielä enemmän rahaa (ja varmaan aikaakin) ruokaan. Osaamme kuitenkin kaikki arvostaa erilaisia makukokemuksia, eikä Pariisi pettänyt siinä suhteessa tälläkään kertaa!

Kauko - desing-kahvila kotisohvalta

Ella täällä hei,

We Are Helsinki kertoi viikkokirjeessään ihan mahtavasta kahvilasta. Kauko on osa Design-pääkaupunkia. Tällä hetkellä se sijaitsee Forumin toisessa kerroksessa, mutta sinun ei tarvitse mennä paikan päälle tutustuaksesi tähän innovaatioon.

Mene vain osoitteeseen youdesign.fi ja vaikuta siihen kuinka korkella pöytä on tai pitäisikö esimerkiksi valaistusta himmentää. Voit myös katsoa videoita muiden kokeiluista.

Toivon, että ehdin itse käymään myös paikan päälle. Jos sinä ehdit ensin, niin kerrothan miltä kahvila näytti muunkin kuin kameran läpi.

// 2.2. otin suunnakseni Forumin yläkerran.  Kannattaa kyllä jäädä seuraamaan kahvilan tapahtumia tietokoneen takaa. Todellisuudessa tämä innovaatio ei ole kovinkaan näyttävä, vaikka hauska keksintö onkin.

Gottland - luomu maa

Ella täällä moi,

Viereiselle kadulleni, Pihlajatie 8:n, ilmestyi joulukuun puolivälissä uusi kahvila, Gottland. Olen kulkenut sen ohi useita kertoja, mutta selvästikin silmät kiinni, koska en ole sitä huomannut. Lauantaina (14.1.) kun pohdimme vanhempieni kanssa, mihin menisimme aamiaiselle, isäni muisti huomanneensa tämän uuden tulokkaan kulmillani. Olin ihan ihmeissäni. Siinä se tosiaan oli, ovi auki ja ulkon mies pystyttämässä kylttiä, jossa luki: ''Täällä leivottuja luomu-leivonnaisia. Tervetuloa!'' Äkkiä sisälle.

Sisään astuessa huomion herättää värikäs seinä täynnä myynnissä olevia luomu-tuotteita ruotsalaisin etiketein. Hypistelemme luomu-kasvispihvi -seosta ja luomu-soijapapuja, kunnes tulee meidän vuoro tilata. Valikoima oli erittäin yksinkertainen. Tiskillä oli neljä liinalla peitettyä punoskoria: korvapuusteja, voisilmäpullia ja ruisjauhoista tehtyjä sämpylöitä kahdella eri päällisellä. Kaikki luomua ja uunituoretta. Muuta en kaipaa. Seinällä olevalla liitutaululla oli laaja valikoima erikoiskahveja, ihan tavallista suodatinkahvia ei edes saa. Sen korvaa americano, joka on hieman tuhdimpaa. Teetä ja kaakaota ei ole unohdettu.

Laaja valikoima luomu-tuotteita.

Pullat ja sämpylät leivotaan hyllyn tuotteista.

Isi ja äiti ottavat korvapuustit (2,50e) cappucinolla (3e), minä otan teetä (2,50e) ja  kaksi auringonkukkasimenen-sämpylää (1e/kpl) voilla (50snt). Saan valita teemakuni noin kymmenen eri laadun joukosta. Päädyn mansikka&shampanja -teehen. Shampanjan vivahteen pystyy erottamaan puruja tuoksuttamalla. Istuudumme toiseen kahvilan pöydistä. Pöytäliina on säkkikangasta. Ensimmäinen haukkaisuni sämpylästä on herkullinen. Se on vielä vähän lämmin ja ihanan ilmava. Isi ja äitikin nauttivat aamiaisistaan. Kahvi on hyvin tehty ja korvapuusti sulaa suussa. Monet käyvät ruokailumme aikana ostamassa Gottlandin tuotteita mukaan. Joku olisi halunnut porkkanaleipää, mutta se on valmistumassa vasta iltapäiväksi. Kahvilalla on selvästi jo kanta-asiakkaita.

Sämpylä ei kaivannut muuta kuin voita.

Ennenkuin jätämme uuden tuttavuutemme, ostamme vielä mukaan kasvispihvi-seosta ja korvapuustin veljelleni vietäväksi. Myyjä on kovin sosiaalinen ja kertoo meille kahvilan historiasta ja tulevaisuudesta. Hän koki, että Meilahti on hyvä alue erikoiskahveja myyvälle kahvilalle, koska tällä alueella sellaista ei vielä ole. Lähimmät ovat Munkkinimenssä ja Töölössä. Kahvilan nimi tulee sanoista Gott Land eli herkullinen maa, mutta sai ideansa siitä, että kahvilaan alunperin piti tulla tuotteita Gotlannista. Kaupat peruuntuivat, mutta muualta Ruotsista kyllä tulee tavaraa. Tulevaisuudessa kahvilan omistaja suunnittelee laajentavansa luomusta myös mm. gluteenittomiin tuotteisiin.

Jo nyt Gottland on saanut Glorian ruoka ja viini lehdeltä Michellen tähden (varmaan sukua Michelinille). Innolla jään seuraamaan, miten kahvilan lupaavasti alkanut ura tästä kehittyy.