Torstaina (24.2.) olin erittäin tunnollinen koululainen, sillä koulun loputtua klo 10 suutasin suoraan kirjastoon opiskelemaan vielä vähän lisää! Enkä mihin tahansa kirjastoon, vaan kirjasto 10:iin, joka on kaikista paras. Ylppäreiden aikaan luin aina Töölön kirjaston lukusalissa, jossa on hiljasempaa kun missään muualla. Ei voi edes niistää ilman, että kaikki häiriintyy! Niinpä olen luopunut siitä ja nykyisin siis vietän aikaa tuolla postitalon musiikkikirjastossa, jossa on just sopivasti hälinää ja ihanat penkit. Siellä on myös WLAN yhteys eli oma läppäri on kätevä ottaa mukaan. Ja jos sattuu niin, että joku erittäin kovaääninen tapahtuma on juuri kirjastossa meneillään, niin eikun korvatulpat korviin. (Kannan niitä aina mukanani.) Ainoa miinus puoli kirjasto 10:ssä on maksullinen WC. Jouduin sitä tuona torstaina käyttämään ensimmäisen kerran. Oli kyllä tyylikäs! Lähin ilmainen vessa löytyy Sokokselta.
Mutta sitten päivän ''kahvilaan''. Luettuani ahkerasti neljä kokonaista tuntia Salla tuli mua vastaan. Sallan kanssa ollaan tavattu Oxfordin kielikurssilla noin neljä vuotta sitten ja meistä on tullu hyvät ystävät. Aika pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin jaksaa kävellä Cygnauksenkatu vitoseen, jossa sijaitsee Tanskalainen Voileipä Oy. Löysin tämän pikkuriikkisen paikan kun viime taiteiden yönä vaeltelin Töölössä, ja kirjoitin sen muistiin puhelimeeni. Kahvilaksihan tosin paikkaa ei voi kutsua, mutta välipalapaikka voisi olla hyvä nimitys.
 |
| Melkein 50 vuotta se on siinä ollut. Isänikin tiesi paikan. |
Tanskalaisesta Voileipä Oy:stä nimensä mukaisesti saa tanskalaisia voileipiä eli smørrebrødeja. Ihan kaikenlaisia, myös niitä perinteisiä katkaravulla. Kun minä ja Salla astuttiin välipalapaikkaan sisään, katottiin molemmat toisiamme naurunsekaisin ilmein. Paikassa oli tasan yksi pöytä ja kaksi tuolia, joille tuskin mahtui istumaan. Hetken ihmeteltyämme keittiöstä tuli tiskin taakse hiukan vanhempi nainen vastaanottamaan tilaustamme. Lopuksi hän kysyi, minkälaisiin pakkauksiin leipämme tulisivat ja kummasteli kun vastasimme haluavamme syödä paikan päällä. Mutta se tietysti kävi päinsä.
 |
| Paikka oli ihanasti sisustettu; joka puolella oli erilaisia kylttejä hassuine teksteineen. |
Istuuduimme pöytään ja hetken kuluttua kaksi katkarapu-smørrebrødia (7e/kpl) vesilasilla saapui. Muut annokset olivat samaa hintaluokkaa. Molemmat meistä pitivät annoksia oikein maittavina. Mulla oli vertailukohteena vain lentokoneen vastaavat, ja ne ainakin jäivät näistä kauaksi. Salla sen sijaan on tanskalaisia leipiä syönyt useamminkin, ja kertoi maistaneensa parempiakin, mutta ei pitänyt näitäkään huonoina.
 |
| Saimme valita onko pohjalla oleva leipä valkoista vai moniviljaa. |
Kesken ruokailumme vanha mies halusin sisään, joten Salla joutui nousemaan tuoliltaan, jotta mies pääsi ovesta. Niin ahdasta siellä oli. Mies tuli hakemaan ison laatikollisen etukäteen tilattuja leipiä. Myöhemmin myös keski-ikäinen nainen haki omansa. Sen lisäksi puhelin soi muutaman kerran taka-huoneessa. Luultavasti ihmiset tekivät tilauksiaan. Päättelimme tästä ja pienestä pöydästä, että paikka on enemmänkin noutoa varten kuin istuskelua varten.
Kovin kauaa emme Tanskalaisessa Voileipä Oy:ssä viitsineet juoruilla. Paikan pitäjä tiesi jo elämästämme liikaa. Päätimme siis jatkaa matkaa eteenpäin. Päädyimme uuteen Marimekkoon, joka on avattu entisen Café Strinbergin tilalle Pohjoisesplanadin ja Mikonkadun kulmaan. Paikka oli aivan lumoava! Siinä oli vielä enemmän sitä jotain kuin vanhoissa Marimekoissa. Olisin halunnut ostaa lähes kaiken.
Oi, mikä ihana päivä se olikaan kylmyydestä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti