Ekberg - ranskalaista henkeä Helsingissä

Sofia täällä moikka moi!

Eilen (31.3.) käytiin Mirjamin kanssa kahvilassa. Oltiin molemmat mietitty jo etukäteen mihin kahvilaan suunnataan ja kun ehdotin Café Ekbergiä, oli Mirjami miettinyt samaa! Sinne siis! Eilen oli ihanan keväinen ilma, joten mikäs siinä käppäillä Bulevardia auringon paisteessa.

Ihana aurinkoinen ilma!

Ekbergillä on kaksi sisäänkäyntiä ja tietenkin menimme ensin siitä väärästä, joka johti konditorian puolelle, teimme nopean u-käännöksen ja seuraavasta ovesta uusi yritys. Onneksi ovessa oli iso kyltti, jossa luki, että pöytiintarjoilu, joten menimme suoraan pöytään minne meille tuotiin menut. Mirjami ei ollut vielä ehtinyt syödä, joten hän halusi jotain suolaista. Minä taas olin jo syönyt koulussa, joten olin ehdottomasti ottamassa jonkun makean leivoksen.

Päädyimme tarjoilijan ehdotusten avulla Mirjamille täytettyyn leipään tomaatilla ja mozzarellalla (4,90e) ja minulle Budapest-leivos (4,70e). En ollut ikinä nähnyt tai kuullutkaan Budapest-leivoksesta, mutta kun kysyin tarjoilijalta jotain marenkista leivosta, oli tämä hänen suosituksensa. Lisäksi Mirjami otti juomaksi päivän teen (2,90e) ja minä otin Ellan kirjoituksesta inspiroituneena Caffe Mochan (4,20e), koska Ollikin oli ottanut sellaisen ja en ollut ennen tiennyt, että se oli eräänlainen sekoitus kahvia ja kaakaota, joten pakkohan sitä oli päästä maistamaan.

Pöytiintarjoilu, joka on harmittavan harvassa kahvilassa, oli oikeastaan aika mukava, koska odottelu meni nopeasti, kun sai rauhassa istua, eikä odottaa tiskin edessä että tarjoilija tekee juoman valmiiksi. Palvelukin oli nopeaa ja ystävällistä, selkeästi asiakaslähtöistä, koska kuulin asiakkaiden esittävän erityistoiveita ja kaikki onnistuivat poikkeuksetta. Ainut huono puoli oli leivoksen valitsemisen hankaluus, kun ei nähnyt miltä ne näyttävät, vaan piti tarjoilijan kuvauksen perusteella päättää. Tai olisi varmaan ollut mahdollista käydä tiskillä tutkimassa, mutta en jaksanut vaivautua.

Ruuat tuotiin nopeasti ja pääsimme maistelemaan. Mirjami oli todella tyytyväinen sämpyläänsä, yllätyksenä oli herkullinen pesto ja itse sämpyläkin oli iloinen yllätys. Päivän tee ei tehnyt sen erikoisempaa vaikutusta, mutta positiivisena kohtana kuitenkin, että teetä olisi saanut ilmaiseksi santsikupin.

Oma Budapestini näytti kääretortulta, mutta taikinan tilalla olikin marenkia ja täytteenä kermavaahtoa, pähkinää ja mandariinia. Maku oli ihan mukava, ei liian makea, mutta pähkinää oli ehkä vähän liikaa ja pähkinöiden maku maistui välillä vähän komerolta. Tai siis siltä että ne olisivat olleet jossain säkissä ikuisuuden. Mutta kyllä se maistui kuitenkin hyvin ja Caffe Mocha oli sitäkin parempi! Siis vähän niinkuin latte, mutta pohjalla suklaakastiketta! Mmm, sitä haluan ehdottomasti lisää! Harmi, ettei minunkin juomaani kuulunut santsikuppia.

Yleisesti tunnelma kahvilassa oli ylevä. Keski-ikä oli varmasti 60-vuoden paremmalla puolella. Olimme Mirjamin kanssa nuorimmat asiakkaat. Kahvila muistutti Pariisin kahviloita, ehkä Helsingin oma versio Café Angelinasta. Ei tietenkään läheskään yhtä luksus, mutta mikä Helsingissä olisi Pariisin veroista? Tunnustan, Pariisi on sydämeni ykkönen, mikään ei pärjää sille. Mutta jos ikinä eksytte Pariisiin, niin käykää juomassa Café Angelinassa kaakaota, se on parasta ikinä! Angelina ei sitä paitsi ole vielä täynnä turisteja, lähinnä kahvilassa näkee aitoja ranskalaisia ja japanilaisia.

Mainittavan arvoisena asiana voisin vielä mainita kahvilan juuri remontoidun WC:n. Tila on pieni, mutta se on juuri remontoitu ja peilit ovat suuret ja valaistus on onnistunut ja tila vaikuttaa isommalta kuin se oikeasti on. Kun avaa kopin oven, niin valot syttyvät automaattisesti ja lattiassa on spottilamput. Ja WC:ssä oli ihan juuri remontoidun tilan tuoksu, joten veikkaan, että se on otettu käyttöön viimeisten viikkojen aikoihin.

Kyllä, tämä on kuva vessasta.

Nyt kun kahvila on mielestäni kiitettävästi arvosteltu, niin voisin siirtyä Mirjamin ja minun seuraavaan ohjelmanumeroon. Olin nimittäin edellisenä iltana googlannut, että Ekbergillä myydään macarons-leivoksia (yksi Pariisi-rakkauksistani), ja pakkohan niitä oli päästä maistamaan, varsinkin kun Mirjami ei ollut sellaista vielä ikinä maistanut. Macaronsit ovat siis mantelista valmistetut keksit ja keskellä on makukreemi. Ne ovat pinnalta rapeita, mutta sisältä ihanan pehmeitä ja suussa sulavia. Nyt kun tässä tekstissä on aikasemminkin jo puhuttu Pariisista, niin taas vinkkinä, että Pariisista löytyy kahvila-konditoria La Durée, joka on macarons-leivoksien kehittäjä. Sieltä löytyy kaiken makuisia macaronseja aina lakritsasta ruusuun ja appelsiinipuun kukkaan. La Durée on siis toinen ehdoton visiitin arvoinen kahvila. Niitä löytyy myös ympäri maailmaa, joten jos on lähdössä ulkomaille, kannattaa tutkia, josko La Durée löytyisi sieltäkin.

Mainiot macaronsit

Konditorian puoli

Mutta siis takaisin asiaan! Laskut maksettuamme siirryimme taas konditorian puolelle ja ostimme molemmat yhdet vadelma ja suklaa macaronsit (1,10e/kpl). Macaronsit olivat lähimpänä ranskalaisia esikuviaan, mitä olen Suomessa maistanut. Nillä oli ihana herkutella auringonpaisteessa matkalla kohti seuraavia etappejamme.