Bravuria-ravintola ja Kappeli-kahvila, päiväni S-ryhmän kanssa.

Sofia täällä heissan!

Minä olin kahvilavisiitillä eilen maanantaina (11.4.), joten tässä tulee raportti!

Tapasimme ystäväni Katrin klo 16 ja tulin suoraan koulusta. En ollut ehtinyt syödä koulussa lounasta ja Katrikaan ei ollut ehtinyt vielä syödä muuta kuin aamupalan, joten suuntasimme ensin syömään ravintolaan. Vaikka tämä ei olekaan ravintolablogi, pitää minun kuitenkin kertoa kokeilemastamme ravintolasta, koska sen konsepti oli meille molemmille ihan uusi. Olin saanut kaksi alennuskuponkia S-ryhmän uuteen ravintolaan, Bravuriaan. Se löytyy Salomonkadulta, Chico'sin paikalta.

Sisään tullessamme saimme tarjoilijalta eräänlaiset "luottokortit" ja menut. Hän neuvoi meitä viemään tavaramme pöytään ja tutkia listaa ja kun päätös oli valmis, niin meidän piti mennä kortteinemme tilaamaan suoraan kokilta mitä haluamme ja kortti laitettiin lukijaan, johon kaikki tilauksemme kirjautuivat. Otimme molemmat pastaa, koska ravintola mainosti tekevänsä tuorepastankin itse. Saimme valita minkä näköistä pastaa halusimme, sekä tuleeko ruokaan valkosipulia tai parmesania. Ja sitten kokki teki pastamme siinä nenämme edessä kahdella eri pannulla samaan aikaan. Noin viisi minuuttia ehdimme siinä jutella seuratessamme sivusilmällä ruokien valmistumista ja pian saimmekin jo ruuat pöytiin vietäviksi.

Pasta oli todella hyvää (molemmilla oli aterian lopuksi tyhjät lautaset) ja myös pizzauunista tuli herkulliset tuoksut. Myös ravintolan koko konsepti oli jännittävä. Ja ruokakin oli sopivan hintaista, katkarapu-sitruuna-pastani maksoi n. 11,50e, mikä on mielestäni hyvä hinta lounasajan ulkopuolelta. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei kadota ravintolan antamaa korttia, koska kadonneen kortin joutuu korvaamaan 75 euron maksulla, joten siinä tapauksessa tulisikin vähän kalliimpi ravintolareissu.
Bravuriaan voin mielelläni palata uudelleenkin ja se on mielestäni hyvä vaihtoehto ruokapaikaksi kavereiden kesken lounastaessani, ettei aina tarvitse valita Memphisin, Texasin, Coloradon tai Chico'sin kaltaisten ravintoloiden väliltä.

Ruuan jälkeen aloimme pohtia hyvää kahvilaa ja pyysin Katrilta jotain hyviä ehdotuksia. Katri suositteli Kappelia, joten Espalle suunta, mars!

Ulkoapäin kaikki näyttää lupaavalta.

En ollut ennen käynyt Kappelissa, vaikka se on niinkin keskeisellä paikalla. Petyin heti sisääntullessani nähdessäni tiskillä vihreän etukortin mainoksia. Onko S-ryhmä ostanut tämänkin paikan? Olin odottanut jotain perinteikästä kahvilaa, mutta vihreästä logosta joka puolella tulee lähinnä mieleen ABC-huoltoasemat. Hinnat kuitenkin olivat korkeat. Vaikka pitkään tutkimmekin kakku- ja pullahyllyjä, emme löytäneet mitään, minkä hinta-laatusuhde olisi kohdannut odotustemme kanssa.

Tiskin tarjonta ei tehnyt vaikutusta.

Masentava Segafredo kahvini.

Päädyin tuttuun ja turvalliseen cappuccinoon (3,10e) ja Katri otti Frezza Mochan (2,40e). Oman kahvini nähdessäni kohtasin seuraavan pettymykseni. Kahvi oli Segafredo Zanettin kahvia ja se oli Segafredon logolla koristetussa mukissa Segafredo-suklaa lautasen reunalla. Kuinka pahasti ketjun orja voi olla? Olin odottanut jotain vähän omaperäisempää tai kahvi edes valkoiseen mukiin ilman logoa, ettei kahvi näyttäisi niin massakahvilta.

Ainutlaatuinen maisema.

Saimme sattumalta juuri vapautuvan ikkunapöydän, mikä oli suuri plussa. Näkymämme oli Kauppatorille ja oli mukava seurata ratikoita, autoja, turisteja, Suomenlinnan lauttoja ja ihan normaalia helsinkiläistä elämää suurista ikkunoista. Muutenkin kahvilan sisustus oli onnistunut, suuret kattokruunut ja kotoisat kirjahyllyt loivat tunnelmaa.

Tunnelmallinen sisustus.

Olin kuitenkin pettynyt Kappeliin, jonka uskoin olevan korkealaatuinen ja perinteinen kahvila. Hinnat ovat laatua korkeammat ja kahvila tekee vaikutuksen varmaan lähinnä turisteihin, joita oli muutamassakin ympärillämme olevassa pöydässä. Kahvilassa on siis rahastuksen hajua, enkä suunnitellut ihan heti meneväni takaisin.