Qulma - joustavaa kahvittelua

Ella täällä moi,

Parhaat kahvilat on yleensä sellasia, joihin ei ole törmänny aikasemmin ja jotka ei heti löydy googlesta hakusanalla kahvila. Eilen (28.12.) Roosa, johdatti minut Mariankadun ja Rauhankadun kulmaan, Qulmaan. Sinne en olisi koskaan vahingossa ekynyt, eikä google ole sitä minulle koskaan mainostanut.

Q niin kuin Qulma.

Seinillä ihanan kodikkaita tapetteja.

Roosan ja minun yhteinen lukiokaveri, jonka Roosa paremmin tuntee, työskentelee tässä kahvilassa. Mutta kun astuimme sisään ei häntä näkynyt.. ''Laura!'', huutaa tiskillä hääräävä mies keittiöön. ''Mitä?'', vastaa keittiö. ''Sun kaverit tuli moikkaa.'' Ja niin kiireisen oloinen nuori neiti essu päällä tulee hymyillen sanomaan meille hei. Laura saattaa meidät kahvilan perempään huoneeseen, jossa on hiljaisempaa. Jätämme takit siihen ja palaamme tiskille valitsemaan jotain keskustelumme seuraksi. Otamme molemmat teetä (2,50e/kpl), minä Ginger breezen ja Roosa Spring tonicin. Teekuppi on ihana iso ja hunajakin tulee kaupan päälle. Ei mitään älyttömiä 50snt per hunajapussi. Fazerin sininen koristaa lautasen reunaa.

Hetken kuluttua Laura tuo yllätykseksi meille molemmille omat muffinssit. Omistaja tarjoo. Ja sitten Laura kiiruhtaa taas takasin keittiöön. Kuulin kuinka kahvilan omistaja, se tiskillä hääräävä mies, kertoi uteliaalle asiakkaalle kahvilan filosofiasta. Hän on tehnyt Qulman itseään varten. Kahvila on sellainen kuin hän haluaisi kahvilan olevan kun menee sinne itse. Se näkyy. Meiniki ei ole liian tiukkapipoista, asiakkailla on lupa nauttia.

Suklaamuffinsit pätkis täytteellä ja päällä valkoista kreemiä.

Teekupit ovat tyhjentyneet. Muffinsseista on jäljellä enää muruja pöydällä. Hyvin maistui. Ollanhan me istuttu siinä jo toista tuntia. Lauran kiire on hellittänyt ja hän istuu meidän seuraamme viereiselle valkoiselle nahkasohvalle. Se on hieman kulunut, mutta ei sillä ole niin väliä. Vaihdamme kuulumiset uuden vuoden suunnitelmista ja siitä mitä se vuosi voisi tuoda tullessaan.

''Laura!'', kuuluu taas tiskiltä. Jono on alkanut kasvaa ja Lauran on aika palata keittiöön. Meidänkin on aika lähteä. Ulkona on alkanut pimentyä. Kävelemme Roosan kanssa kohti Aleksanterinkatua Tuomiokiron ohi. Tänään Helsinki on ihmeellisen kaunis.

CocoVi - asian ytimessä

(HUOM! CocoVi on lopettanut toimintansa alla esitellyssä paikassa. Sama meiniki jatkuu kuitenkin Ruohonjuuri-kaupan perällä osoitteessa Salomonkatu 5.)

Ella täällä moi,

Blogimme hiljentyikin ihan kiitettävästi näin jouluksi tai melkeimpä koko joulukuuksi. Mutta täällä ollaan taas!

Näin aluksi täytyy myöntää, etten ole itsekään ihan varma mistä tänään kirjoitan, mutta yritetään yhdessä ottaa selvää. Oli siis joku joulukuun alkupäivä kun kiertelin ympäriinsä metsästäen joululahjoja. Tavallisesta poiketen keskitin kierrokseni kauppoihin akselilla Ludvikinkatu-Erottaja-Iso-Roba. Kävellessäni Erottajalla ohi The Greendress -nimisen vaatekaupan, mielenkiintoni heräsi. Tilan ns. aulassa oli vaateliike, joka nettisivujensa mukaan on ''yksi eettisen ja ekologisen muodin suunnannäyttäjiä Suomessa''. Hullaannuin liikeessä niin, että ostin sieltä yhdet kalleimmista korviksistani, jota en välttämättä tule edes koskaan pitämään.

The Greendress ja CocoVi Bar yhteisissä tiloissa.

Tilan takaosa oli kahvila, nimetty tosin baariksi. Tuolloin minulla ei ollut aikaa istua alas, mutta lupasin itselleni, että palaisin myöhemmin uudestaan. Torstaina 15.12. näin teinkin. En edelleenkään ole varma, mikä kysesen kahvilan nimi on, mutta se perustuu CocoVi-tuotesarjaan ja kantaa ilmeisesti myös tämän nimeä. CocoVin ja tämän kahvilan filosofiaan kuuluu superfood-ilmiön noudattaminen. Sen verran mitä minä siitä tiedän on, että tuotteet eivät sisällä sokeria, eikä jauhoja, eikä niitä kuumenneta, jolloin ruoan ravintoarvot säilyvät paremmin. Kiehtovaa. Esimerkiksi vitriinissä ollut kakku oli kaunis ja pysyi kasassa ilman edellä mainittuja lisäapuja. Minä en maistanut sitä, mutta vieressäni istuva mies kehui sitä erinomaiseksi ja kysyi myyjältä myös mahdollisuutta tilata sitä kotiin.

Kahvila myy myös CocoVi-sarjan tuotteita.

Minä halusin maistaa kaakaota (4,50e). Hinta on tietysti aika kallis. Samanhintainen kuin kakkupala. Mutta uskon myös raaka-aineiden olevan hintavia. Kaakaoni sisälsi mantelimaitoa, kaakaojauhoja, hunajaa, kookosöljyä ja vaniljaa. Ja alkuperäisestä kertomastani poiketen se kuumennettiin. Kaakaon rinnalle otin sydämenmuotoisen goiji-marja suklaan (1e), joka myös noudatti superfoodin kaavaa. En voi muuta sanoa kuin, että hyvää oli! Tämä kaakao vei mennessään. Sitä juodessani oikein tunsin kuinka se on valmistettu hyvistä raakaaineista ja miten se helli kehoani.

Pahvimuki harmitti, vaikka kaakao oli ihanaa.

Mitä tähän kahvilaan noin muuten tulee, niin tilat eivät ole kaikista houkuttelevimmat. Minua ainakin vähän ahdisti kävellä vaateliikkeen läpi katsomatta sen tuotteita laisinkaan. Istumapaikkoja kahvilassa ei ole montakaan. Yksi isompi pöytä ja yksi pienempi. Ei siis mikään juoruilupaikka. Kaikki tarjoillaan kertakäyttö astioista ja mukeista. Se vähän latisti tätä superfood meininkiä. Luonto tuhoutuu samalla kun syön itseni terveelliseksi. Tuotteet ovat siis ihania, mutta ehkä take away on miellyttävämpi tapa nauttia niitä.

Lopuksi haluan vielä summata yhteen top 3 kaakaopaikat:
1. Café Aalto - niin perinteinen kaakao kuin olla ja voi. Tehty tummasta kaakaosta, joten maku on kaukana sokeriliemestä. Sofia tuskin laittaisi tätä edes top 100, mutta minä tyykkään!
2. Kaakaopuu - yksi kaupungin laajimmista kaakaovalikoimista. Löytyy perinteistä, valkosuklaa, chili...ja se on laadukasta. Yhdelleäkään kerralla ei ole tarvinnut pettyä.
3. CocoVi - omanlainen, mutta ehdottomasti maistamisen arvoinen. Sopii niin keliaakikoille kuin maitoallergikoillekin.

Kahvila Kariranta - maakuntamatkailua Lahteen

Hei kaikki, Sofia täällä moi!

Nyt syksyllä kävimme visiitillä tätini luona Lahdessa. Porukalla päätimme mennä yhteen tätini lempikahviloista, Kahvila Karirantaan, joka on ihanalla paikalla järven rannalla Sibeliustalon vieressä. Oli sunnuntai, mutta ihmisiä oli koleaan säähän nähden kiitettävästi liikkeellä.

Entinen juna-asema

Heti, kun kahvilaan tuli sisään, kohtasi meidät ihana tuoreen pulla tuoksu. Kariranta on kuulemma tunnettu korvapuusteistaan. Kahvilassa oli paljon ihmisiä, joten teimme työnjaon. Äiti meni varaamaan paikkaa ja me muut jäimme tilaamaan. Äitille ja minulle tilaus oli selvä: korvapuusti (1,80e) ja kahvit (1,70e/kpl). Lasse-serkku otti Herra Hakkaraisen limun (2,30e) ja tätini otti teetä (1,50e) ja lisäksi he ottivat korvapuustin ja sacher-kakkupalan (4e) puoliksi.

Valikoima näytti herkulliselta

Onneksi äiti oli saanut varattua meille ihanan pöydän ikkunan vierestä niin, että näkymä oli järvelle. Kahvila oli sisältä sokkeloinen. Rakennus on vanha puutalo ja entinen juna-asema. Niinpä kahvilan pöydät ovat jakaantuneet pieniin huoneisiin, meidän huoneessa oli kolme pöytää. Ihmisiä oli niin paljon, että viereisen pöydän joutui jakamaan kaksi eri seuruetta.

Mehevä korvapuusti

Suuri kakkupala

Kun kuuluisista korvapuusteista puhutaan, tulee mieleeni aina Succès, jonka olemme myös Ellan kanssa testanneet. Succèsin pullat olivat toki isommat, mutta mielestäni makupisteet saattavat mennä Lahteen. En tiedä, ehkä niitä pitäisi maistella rinnakkain, että voisi paremmin vertailla. Korvapuusti oli joka tapauksessa oikein maukas. Tätini kertoi, että hän käy usein ostamassa useamman pullan kotiin ja pakastaa. Niin herkullisia pullia saa kotonakin silloin kun haluaa. Sacher-kakkua sai massiivisen palan ja oli varmasti hyvä idea jakaa se kaverin kanssa, muuten siitä olisi voinut tulla kerralla liikaa makeaa. Lasse ei ollut ennen maistanut Herra Hakkaraista ja hyvin maistui.

Kahvila Kariranta oli onnistunut kokemus ja mielelläni menen sinne uudestaan kesällä, kun järvi kimmeltää auringon paisteessa ja satama on täynnä elämää.

Martta - mummoilua?

Ella täällä moi,

Oma innostukseni Marttoihin lähti kouluni ja Uudenmaan Marttojen yhteistyössä järjestämästä Hyvän olon -kokkauskurssista. Ennen en tiennyt heistä juuri mitään, mutta nyt kokkauskurssin ja nettisivut läpikäytyäni, Martathan ovat aivan mahtava juttu! He järjestävät hyvin monella eri paikkakunnalla erilaisia teemailtoja ruoanlaitosta puutarhakursseihin ja kodinkonekursseihin asti. Huomaan ystävieni huvittuneet katseet aina, kun kerron heille, kuinka mukavaa minulla oli Marttojen kanssa, mutta nimi vain johtaa heidät harhaan. Pelkkien ikäihmisten sijaan paikalla on kaikenikäisiä ihmisiä, myös miespuolisia, ja Marttojen opeista on hyötyä kaikille. Ole rohkea ja vieraile sinäkin Marttojen sivuilla.

Uudenmaan Marttojen opetuskeittiö löytyy Kampista Lapinlahdenkatu 3:sta. Heti sen alapuolella on Marttojen ravintola ja ravintolan vieressä Deli&Café Martta. Ehkä jo arvaatkin, että siellä on tullut käytyä. Oli maanatai (21.11.) ja vapaa päivä koulusta. Pakkasin paksun, vielä avaamattoman tenttikirjani, laukkuun ja hurautin bussilla Kamppiin. Ihan muutaman minuutin kävely toi minut määränpäähäni. Muistan, että tässä samassa paikassa oli muutama vuosi takaperin Sis. Deli+Café, mutta se oli silloin. Astuin sisään Marttaan avoimin mielin.

Vaikka ei ollutkaan palkkapäivä, eikä edes tukipäivä, olin päättänyt olla pihistelemättä. Vietinkin vitriinin ääressä hyvän tovin pohtien, mitä sitä valitsisin. Oli lounas aika. Toisaalta suklaakakku näytti erittäin herkulliselta.. Kana-vuohenjuusto torttu (4,65e) ja kaakao(3e), kiitos! Torttua lämmitettiin ja sen rinnalle sai myös vihreää salaattia. Kaakao, valitettavasti, tehtiin ällö-suklaakastikkeesta. Martat, mä luotin teihin! Palvelu oli kuitenkin niin ystävällistä, että kaakaoharmitus unohtui nopeasti. Minua palveli iloinen nuori herrasmies ja ihan Martan näköinen rouvashenkilö.

Myyjä kertoi vitriinin olevan yleensä vielä paljon täydempi.

Kelpo annos.

Hyvissä mielin vein tarjottimeni parhaaksi valitsemaani paikkaan. Edellinen asiakas oli juuri poistunut kyseisestä nurkasta, joten siivosin astiat syrjään ja hain vielä iltapäivälehden seurakseni. Ai entäs se tenttikirja? Sen nyt ehtii avata myöhemminkin! Ennen kuin olin saanut maistettua ensimmäistä suupalaani, puhelimeni soi. Kutsu työhaastettaluun! ''Martta'' kiirehti antamaan minulle tiskin takaa kynän ja paperia, jotta saan tiedot ylös. Kiitos, arvostin sitä.

Muuten kahvihetkeni sujui rauhallisesti. Piirakka oli hyvää, ottaisin toistekin. Salattiin kaipasin kastiketta. Ehdin huomioida, että kaikki Martan asiakkaat olivat liikkellä yksin. Mutta olimme kaikki kuitenkin yksin yhdessä jakamassa ihanaa uunituoreen pullan tuoksua. Pohdin myös sitä, miksi kahvila ei kaikessa kodikkuudessaan ja ystävällisyydessään kuitenkaan ollut suosikkini? Se oli ehkä liian idyllinen. Siellä ei ollu mitään, mikä olisi hätkähdyttänyt minua (ellei lasketa väärää radiokanava-valintaa). Joululaulut vain puuttuivat.

Seinällä olevat Arabian lautaset kuvastavat hyvin kotoista tunnelmaa.

ps. Tässä kahvilassa erityisruokavaliot oli huomioitu hyvin! Vitriinistä löytyi niin maidotonta, laktoositonta, kuin gluteenitontakin vaihtoehtoa.

Café du Coin - löytyykö Helsingistä aito ranskalainen kahvila?

Bonjour! Sofia täällä taas kirjoittelee!

Olin kuullut puhetta, että keskustassa on oikea ranskalainen kahvila. Niinpä otin aidon Ranska-asiantuntijan, ystäväni Annamarin, mukaan ja menimme tällä viikolla kokeilemaan, löytyykö Helsingistä ranskalaista henkeä.

Kotoisa kulma

Pienen etsinnän jälkeen löysimme oikeaan osoitteeseen ja Café du Coin-kahvilaan Unioninkadulle. Olimme miettineet tarkkaan aikataulutuksen, koska kahvilan nettisivuilta olimme lukeneet, että istumapaikat on varattu lounasasiakkaille klo 14 asti, ja vasta sen jälkeen siellä sai istua kahvilla. Niinpä vähän klo 14 jälkeen astuimme kahvilaan. Sisätilat olivatkin pienet, mutta muita asiakkaita ei ollut. Otimme cappuccinot (3,30e) ja kahvilan pitäjä ohjasi meidät istumaan pöytään ja toi pian kahvit perässä.

Cappuccinot olivat meidän molempien mielestä ihan hyvät. Ne eivät olleet turhan makeat, vaan sokeria sai itse lisätä mieltymyksen mukaan. Vaahtoa oli, mutta muuten itse makukokemus jäi vähän laihaksi. Enemmän meitä ilahdutti Fazerin Wienersuklaapalat, jotka tulivat kupin mukana. Molemmat olimme sattumalta haikailleet tämän perinteisen herkun perään juuri samalla viikolla, joten suklaa tuli juuri oikeaan aikaan.

Bongaa ranskalaisuutta!

Kahvittelumme aikana kahvilassa kävi muutama asiakas ostamassa lounaan mukaan. Jotta voisimme kunnolla arvioida kahvilan ranskalaisuuden, meidän olisi ehkä pitänyt tilata myös jotain syötävää. Fazerin suklaa, vaikka olikin herkullista, ei tuonut ranskalaista tunnelmaa. Katsoimme kuitenkin kahvilan kotisivuilta, että kahvilan omistajan nimi kuulostaa aidolta ranskalaiselta, joten varmasti tarjoilut olisivat olleet hyvin ranskalaiset. Myös seinällä oleva suuri taulu Eiffel-tornista ja Ranskan lippu antoivat vinkkiä kahvilan teemasta. Annamari bongasi myös että servetit oli aseteltu bleu-blanc-rouge -järjestykseen.

Kahvit juotuamme päätimme kuitenkin pian vaihtaa osoitetta, koska kahvilassa oli niin hiljaista, että keskusteleminen oli vähän vaikeaa. Kaiken kaikkiaan ranskalainen kahvihetkemme oli kuitenkin onnistunut!

Giselle - uusi kahvila keskeisellä paikalla

Heipä hei, Sofia täällä!

Ahkera kahvilatestaajaystäväni Tiia tuli syyslomalla käymään Helsingissä uudesta opiskelukaupungistaan ja meidän täytyi päästä testaamaan uusi kahvila. Olin bongannut Yliopisto-lehdestä ilmaiskupogit Giselle -kahvilaan, joten sinne suuntasimme. Giselle on uudistuneessa Kiseleffin talossa, eli hyvällä sijainnilla Senaatintorin laidalla. Emme olleet kumpikaan vielä käyneet Kiseleffin talossa sisällä, joten innoissamme lähdimme suunnistamaan. Giselle löytyi aika helposti, koska se oli aulatilassa. Kaikki pinnat koko rakennuksessa oli uusittu, kaikki tuntui uudelta ja hienolta.

Kuponkiimme kuului siis ilmainen kahvi tai tee. Giselle on erikoistunut erilaisiin tee-laatuihin ja valikoimassa on paljon erilaisia luomutee-makuja. Itse otin teetä, jota oli valmiiksi pannussa, tällä kertaa mustaa teetä nimeltään Babouchka. Tiia taas otti kahvin ja sen lisäksi vielä toffee-muffinssin. Oma teeni oli hyvää, se sopi täydellisesti, koska olimme juuri käyneet syömässä ja mahani oli ihan täysi. Tiian kahvikin oli Reilun kaupan. Muffinssi oli myös hyvä, kuorrutus oli toffeeeta ja muffinssin sisältäkin löytyi valuvaa kinuskia. Harmittavasti olen kuitenkin löytänyt samanlaisia muffinsseja Wayne's Coffeen kakkutiskissä, joten ne olivat massatuotantoa.

Menimme istumaan melko autioon kahvilaan. Vaikka paikka onkin uusi, se tuntui ehkä vähän kolkolta. Aulatilassa kaikui ja ihmiset, jotka menivät eri putiikkeihin pyörivät ympärillä. Eli vaikka kahvilan sijainti Helsingin kartalla on hyvä, ei sen tilat olleet kuitenkaan kummoiset. Pöydissä kuitenkin mainostettiin Skee Is -merkkistä jäätelöä, jonka kaikki raaka-aineet ovat luomua ja osa myös Reilun kaupan. Joten voin hyvin kuvitella, että kun keväällä ilmat lämpenevät, niin ihmiset voivat hakea Gisellestä herkullisia ja ekologisia jäätelöannoksia ja mennä nauttimaan ne Tuomiokirkon portaille.

Talo - boheemi Cafe

Ella täällä moi,

Kesällä Sofia otti blogillemme suuren askeleen ja suuntasi Kallioon. Tänään (14.11.) oli minun vuoroni poistua mukavuusalueelta ja ottaa kohteekseni Kallion pahamaineiset kadut. Kallion kaduissa on kaksi ongelmaa: Yksi, olen kuullut niiden nimet, mutten tiedä missä ne sijaitsevat. Kaksi, joka toinen ikkuna on Thai massage ja joka toinen epämääräisen baari. Selviytymisessäni minua kuitenkin auttoi Elina, jonka seurassa reittioppaan voi laittaa taskuun ja joka suojelee kännisiltä laitatienkulkijoilta maanantaina klo 15.

Olimme sopineet tapaavamme Galleria keitaan edessä ja tutustuvamme tähän tämän viikon Nyt-liitteessäkin mainostettuun luomukahvilaan. Mutta mitä, kahvilahan on suljettu maanantaisin. Emme osanneet odottaa tällaista vastoinkäymistä. Seuraava yrityksemme oli Villipuutarha, joka oli myöskin kiinni. Villipuutarhan vieressä sijaitseva Cardemumma sen sijaan olisi ollut auki, mutta koska Elinan ja Cardemumman välillä on pientä kitkaa, oli se pois laskuistamme. Teimme vielä mutkan Café 5. linjan kautta päätyen vaihtamaan kokonaan kaupunginosaa.

Hakaniemi. Oppaani Elina johdatti meidät päättäväisesti Hämeentien alkuun Cafe Taloon. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tämä varmasti kahvila eikä baari. Alkoholijuomien tarjonnan ja kahvivalikoiman välisen suhteen perusteella nimeäisin paikan ehdottomaksi baariksi (laskutoimitukseen ei tarvinnut laskinta). Oven yläpuollella olevassa logossa kuitenkin vannotetaan valaistuin valkoisin kirjaimin paikan olevan Cafe, joten en pane vastaan. Ehkä tässä menee se boheemiuden raja, josta minulla on vielä opittavaa.

Todistusaineistoa

Listalta löytyi siis kaikki peruskahvit: tavallinen, espresso, capuccino ja latte. Kyytipojaksi olisi ollut tarjolla juustokakkua liioiteltuun viiden euron hintaan. Liioiteltuun ainakin verrattuna siihen, että Talossa tarjoiltavat maukkaan näköiset lounasannokset ovat 7-15 euroa. Päädyimme capuccinoon (3e) ja latteen (3,50e). Kahvilatyöntekijä otti tilauksemme rennosti vastaan samalla vaihtaen kuulumisia Portugalin surffireissustaan kaverinsa kanssa. Kohtaamisemme hän päätti tokaisuun ''Ei kuittia''. Kassalla työskennellessäni opin, ettei asiakkaalta saa kysyä, haluaako hän kuittia. Sinänsä myyjä siis teki oikein...

Baaritiski...tai siis kahvitiski

Ruuhka tuli vasta seitsemän aikoihin.

Juomat kädessämme kapusimme natisevia portaita pitkin kahvilan toiseen kerrokseen. Ensikulaus kahveistamme oli pehmeän maitoinen. Kuitenkin tunnistettavissa kahviksi. Vaatimattomat ateriamme loppuivat aikaisin, mutta jatkoimme istumista niin pitkään, että pissahätä ehti yllättää toistamiseen. Ulkona oli jo pilkkopimeää, kun puimme takkimme päälle. Sanoimme heipat vanhalle opettajallemme ja loimme tutkivan katseen entisen lukiotoverimme treffiseuraan. Myöskin he olivat tulleet asuttamaan kaikille avointa Taloa.

p.s. Ylpeänä Sofiasta ja itsestäni haluan kohtottaa maljan viidenkymmenennen blogitekstimme kunniaksi. Skål!