Théhuone - harvoin tee on niin hyvää

Ella täällä moi,

Kai kahvila-blogissa voi esitellä yhden teehuoneenkin? Nyt-liitteessä oli joulukuussa arvosteltu kolme Helsingin teehuonetta ja se sai makunystyräni kihelmöimään. Vaikka tykkäänkin käydä kahviloissa yksin, niin en halunnut astua näin vieraalle maalle ilman tukijoukkoja. Salla tuli onneksi seurakseni (pe 10.2.) lähes suoraan Hollannista.

The Ounce oli minulle ennestään tuttu kauppana. Kävin ostamassa sieltä vähän joululahjoja. Kokemus oli erittäin positiivinen. Myyjät olivat pukeutuneet teemaan sopivasti ja palvelu oli tasokasta. Yksi teekukka pakattiin ensin pienempään pussiin, johon kirjoitettiin mustekynällä käsin sen nimi ja sitten vielä isompaan pussiin, jonne sujautettiin keitto-ohjeet mukaan. Vaikuttavaa. Halusin kuitenkin kokea jotain ihan uutta, joten suuntasimme Annankadulle Dammers Teehaussiin, joka oli meitä lähinnä. Emme kuitenkaan koskaan astuneet sisälle asti, koska ikkunan läpi välittynyt tunnelma ei ollut houkutteleva. Tilassa näytti olevan vain yksi, hämärä pöytä myyjän valvovan silmän alla. Tämä teehuone on ehkä enemmän suunnattu niille, jotka tietävät mitä haluavat ja ostavat sitten mukaan.

Kolmas vaihtoehtomme oli Théhuone, joka olisi vain pienen kävelymatkan päässä Eerikinkadulla. Halusimme, tai siis minä halusin, tehdä kuitenkin pienen mutkan matkaamme. Muistatteko ohjelman K-70, noin viiden vuoden takaa? Yli 70-vuotiaat vanhukset perustivat kuoron ja lopulta pitivät konsertin isolle yleisölle. Minä olin tuon ohjelman suuri fani ja ehkä tirautin muutaman kyyneleenkin aivan mahtavassa viimeisessä konsertissa. Yksi kuorolaisista oli stadilainen Iris Lampila, joka 37 vuotta sitten perusti laukkukaupan Uudenmaankatu 17:a. Nyt Iriksen on kuitenkin tullut aika sulkea kauppa ja hän myy kaikki ihanat vintage laukkunsa -50%. En minäkään olisi tiennyt tästä, mutta kun luin Töölöläisestä. Menin paikan päälle vain ostaakseni itselleni italialaisen liilan olkalaukun, mutta loppupeleissä Iris shopissa käynnistä tuli mieleenpainuva Iriksen kertomien tarinoiden takia, joita hän jakoi minulle vedet silmissä. Vieläköhän loppuunmyynti on käynnissä?

Pelkistetty tyyli jatkui sisustuksessakin.

Kröhöm. Ja takaisin aiheeseen. Lopulta pääsimme siis Théhuoneen ovelle. Hämmästelimme, ettemme olleet sitä koskaan aikaisemmin huomanneet, vaikka se on avattu siihen jo vuonna 2005. Sisällä oli ruuhka, mutta saimme palvelua ilman odottelua. ''Mitä saisi olla?'', kysyi innokas myyjä. Suut auki jäimme tuijottamaan kymmeniä ellei satoja eri teevaihtoehtoja. Onneksi myyjä ymmärsi ojentaa auttavan kätensä. Hän ehdotteli erilaisia teelaatuja ja toi niitä meille nuuhkittavaksi. Tarjolla oli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lopuksi päädyimme mustaan teehen. Taisi olla luomu reilunkaupan mandariinitee. Otimme sitä yhteiseen teepannuun, joka maksoi 5 euroa. Sen lisäksi Salla otti croissantin marmeladilla (3€).

Valinnan vaikeus.

Juuri sopivasti meille vapautui pöytä, johon menimme odottamaan tarjoiluamme. Teehuoneen tunnelma oli pelkistetty, mutta harmooninen. Itseasiassa heidän nettisivujen avulla pääsee aika oikeanlaiseen tunnelmaan. Tarjoilija kaatoi teen meille valkoisiin kuppeihin, jossa sen oranssi väri tuli korostetusti esille. Teen tuoksu oli erittäin hyvä ja maku vieläkin parempi. Kupillinen oranssia hiveli siis useita aisteja samaan aikaan ja se tuntui hyvältä. Kotona keitetty tee kun on usein tummaa ja kitkerää, luki pussin kyljessä mitä tahansa.

Valkoiset kupit toivat teen oman värin hyvin esille.

Vierustoverimme vaihtuivat nopeaan tahtiin, kun me nautimme kolmatta kuppiamme. Yhdestä pienestä pannullisesta riittää yllättävän paljoon. Useat kävivät myös ostamassa irtoteetä mukaansa. Asiakaskunta koostui lähinnä keski-ikäisistä naisista. Varmasti lähitalojen kotirouvia.

Lopulta meidänkin täytyi vapauttaa paikkamme eteenpäin, mutta ajatuksemme jäivät Théhuoneeseen. Vielä eilenkin kun olin Sallan luona teellä muistelimme kuinka hyvää mandariiniteemme olikaan. Osaisikohan siitä tehdä kotona yhtä hyvää, jos ostaisi mukaan?

Suosittelen!