Moko - silmänruokaa minun makuuni

Ella täällä moi,

Viime kesänä kirjoittelin teille eri brunsseista, joita kiertelin juuri ylioppilaaksi tulleiden ystävieni kanssa. Mokon brunssi oli yksi listalla olleista. Nyt kymmenen kuukautta jälkeenpäin huomaan, ettemme koskaan ehtineet sitä nauttimaan. Joskus yhteisen ajan löytäminen on surullisen vaikeaa tai joskus sitä ei edes halua löytää.

Täytyy olla tarkkana, ettei kävele Mokon ohi.

Hildan ei ollut tarkoitus olla brunssiseuralaiseni, mutta viime viikon perjantaina (16.3.) hän oli kahvitteluystäväni kauan odotetussa Mokossa. Itse asiassa seuran valinta ei olisi voinut olla parempi, koska aikoinaan Hilda oli se, joka kertoi minulle Mokosta ensimmäisen kerran. Silloin piipahdin ainoastaan myymälän puolella, mutta muistan kuinka innoissani olin. Mokosta lähetetty viesti Hildalle meni jotakuinkin näin: ''Kiitos kun näytit minulle maanpäällisen taivaan.''

Jos jonkinmoista purnukkaa.

 
Alkuperäinen Moko sijaitsee Punavuoressa Perämiehenkadulla. Siihen kuuluu sisustusmyymälä ja kahvila. Myymälä on taivaallinen. Jokainen siellä oleva esine on taideteos ja myös taideteoksen arvoinen. Sieltä löytyy kaikkea sohvista piironkeihin ja vaatteista saippuoihin. Värit käyvät läpi intialaisten mausteiden eri sävyt. Kahvila on ihan teollisuusrakennuksen perällä. Se jatkaa samaa herkullista sisustustyyliä.

Värien loisto.

Haluaisin päättää tämän kirjoituksen tähän, jottei kupla särkyisi.

Joudun kuitenkin toteamaan, ettei kahvilan tarjoilut saaneet minua enää yhtä innostuneeksi. Hilda olisi halunnut lounasta, mutta se oli juuri loppunut. Tarjoilija ei ehdottanut sen sijaan esimerkiksi salaattia. Hilda päätyi kolmen eri muffinssilaadun joukosta sulkaamuffinssiin (2,70€). Minä olisin halunnut paikan päällä tehdyn smoothien. Ne olivat loppu vitriinistä, eikä uusia voinut tehdä, koska aineksia ei ollut. Vaihtoehdoksi tarjottiin valmis-smoothieta lasipurkissa. Söin makeannälkääni omenapiirakan vaniljakastikkeella (3,50€).

Kuivahko muffinssi.

Haluan uskoa, että edes vanilja astike oli tehty itse.

Missä olivat lähiruoka ja luomu? Entä oman uunin tuotokset? Jostain syystä odotin valikoiman perustuvan edellä mainittuihin. En minä sillä, syöminkimme olivat IHAN hyviä, mutta idyllini särkyi.
Asiakkaat vaihtuivat tasaiseen tahtiin. Enimmäkseen taisi olla lähiyritysten edustajia lounaalla...joka oli siis jo päättynyt.

Ennen kuin jätimme Mokon, kiersimme vielä myymälän viimeistä nurkkaa myöten. Se oli ihana, mutta en tiedä koska palaan.

Tämän kirjoituksen myötä jään lukulomalle toukokuun alkuun asti. Minimoidakseni stressini, en lupaa päivitellä sinä aikana. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, kuinka paljon mielummin sitä kirjoittaa tänne kuin avaa pääsykoekirjan.