Tukholma - kahviloiden ylä- ja alamäkia

Ella täällä moi,

Matkakumppaninani ja kartanlukijanani oli ystäväni Elina. Kolmen päivän reissullamme kaikki meni valtavan hyvin ja saimme jo tutusta kaupungista irti todella paljon ja vieläkin jäi nähtävää! Kerron nyt teille matkastamme kahviloiden näkökulmasta. Ehkä saat tästä jotain vinkkiä sinunkin matkaan.

Ensimmäinen kosketuksemme ruokaan oli nälkäisinä Gamla stanissa, jossa söimme salaatit lounaskahvilassa. Paikka muistutti minua Teatterin salaattibaarista ja entisen Café Ursulan salaateista. Maksoimme runsaista salaateistamme muistaakseni 85KR, joka on samassa hintaluokassa Helsingin salaattipaikkojen kanssa. Teatterin salaattiannoksen kanssa on vaikea kilpailla, mutta muuten koin lounashetkemme onnistuneeksi. Erityisesti pidin pitkästä kastike-listasta. Harmi kun minulla ei ole mitään muistikuvaa paikan nimestä.

Täytteitä salaattiin sai valita viisi!

Päivämme vietimme ihanassa Södermalmin kaupunginosassa ja kiersimme kaikki vastaantulevat vintage-kaupat. Käveltyämme jalkamme puhki eksyimme vahingossa piristävään kalliolaishenkiseen kahvilaan, koska Elina halusi vessaan. Kierrätyshuonekaluin ja värikkäin taideteoksin sisustettu kahvila oli valloittava. Kaiken sai listalla vegenä ja suurena lounassuosikkina taisi olla kotitekoinen lasagne. Elina tilasi jäälaten (30KR) ja minä vegelaten, joka oli tehty soijamaitoon (30KR). Paikka oli lähes täynnä ja sen asiakkaat edustivat kahvilan henkeä hipahtavalla habituksellaan. Jos asuisin siellä päin, niin Cafe String:stä tulisi kantikseni.

Rakastan pöytiä ikkunalaudalla.

Kekseliästä taidetta.

Ensimmäisenä iltana nautimme vain lähikaupan antimista, mikä sekin on pienipudjettissella matkalla välillä hyvä vaihtoehto. Itseasiassa on mukavaakin kierressä paikallisessa kaupassa. Ruotsissa nyt yli puolet tuotteista on samoja kuin minunkin lähikaupan hyllyllä, mutta silti. Vatsat täysinä menimme vielä paikantamaan seuraavan aamun aamupalakahvilamme. Trendin viimekuun numerossa oli kattava Tukholma-opas, jossa yhtensä alueena käsiteltiin Vasastania eli meidän hostellin huudeja. Lehdessä suositeltiin käymään pannukakkupaikassa, joka sijaitsi ihan kulmamme takana. Kun pääsimme perille näimme ovessa surullisen ilmoituksen: Kesälomalla. Tämä ei tullut meille yllätyksenä, sillä olimme nähneet saman ilmoituksen useiden muidenkin ovien ikkunassa.

Aamu koitti ja meillä oli uutta voimaa etsiä aamupalaa. Katumme toisella puolella olevat kaksi kahvilaa eivät houkuteleet meitä sisälle, joten toivoimme löytävämme paikan matkalla T-banalle. Juuri ennen pysäkkiämme päätimme mennä kahvilaan nimetä Coffeehouse by George. Pöydät eivät ammottanut tyhjyydellään, joten paikka vaikutti lupaavalta. Elina otti valmiin aamiaisaterian leivällä, smoothiella ja kahvilla (68KR) ja minä päädyin omavalintaiseen serranokinkku-leipään (62KR) ja tuoremehuun (39KR). Tarjoilija yritti olla hauska yhdistämällä suomalaisuutemme vitsehinsä. Minua ei naurattanut. Elina sai aamiaisensa heti mukaan pöytään, mutta minä odottelin vielä tovin, koska leipäni lämmitettiin. Lopulta pöytäämme saapui oudonnäköinen teos jalopenolla. Leivästä oli tullut uusinssa kova ja kitalakea raapiva ja salaatti sen sijaan oli muuttunut ällöksi, juuri sellaiseksi kuin se lämmittäessä muuttuu. Ei hyvä ollenkaan. Onneksi Elina sentään piti lämmittämättömästä leivätään. Myöhemmin huomasimme Coffeehouse by Georgen olevan ketju ja teidättehän kuinka en pidä ketjukahviloista. Tämän jälkeen vielä vähemmän.

ällö-leipäni

Viimmeisenä päivänä yksi to do-listan asioista oli vielä tekemättä. Sushia täytyi saada, koska se on kuulemma Tukholmassa parempaa ja halvempaa. Vietimme viimeiset tuntimme ihan keskustassa, mutta silti silmiimme ei osunut yhtään sushi-ravintolaa, vaikka aikaismmin niitä tuntui olevan joka puolella. Kysyimme neuvoa lähimmästä liikeestä, josta meidät ohjattiin ihan mahtavaan ravintolaan. Annan Sushi Koyamalle kymmenen pistettä. Minulle oli jälleen kerran tärkeää, että annokseni sisiältäisi kananmunasusheja ja sen lisäksi siitä löytyi kaikki muut lempisushini. Kymmen kasvissushin lajitelmani oli 85KR. Elinan tavallinen lajitelma oli muistaakseni kympin ennemmän. Paikka oli viihtyisän intiimi ja palvelu ystävällistä. Nautin joka suupalatani.

Taidetta sekin.

Lopulta oli aika hyvästellä Tukholma ja matkata lentokentälle. Vaikka turvatarkastuksen jälkeen ylimääräistä aikaa ei kauheasti ollut oli minun vielä pakko päästä moikkaamaan Usan matkani parasta kaveria. Tilasin nopeasti kentäs Starbuckista vielä yhden Frappuccinon (56KR). Meillä synkkasi edelleen erittäin hyvin. Starbucks on yksi niistä harvoista ketjukahviloista, joita en jätä.

Kiitos Tukholma, kiitos Elina!

ps. En voi olla suosittelematta hostelliamme: http://www.2kronor.se/