Four Seasons Salads & Delicatesses - ranskalaisia herkkuja tarjolla

Sofia kirjoittelee taas, moiii!

Käytiin Mirjamin kanssa kahvilla tiistaina 19.7. Emme olleet ehtineet suunnitella sen tarkemmin mihin suuntaisimme, mutta koska sää oli suosiollinen, niin päätimme rauhassa pyöriä kaupungilla. Lähdimme kävelemään Bulevardia pitkin ja jossain välissä poikkesimme sivukaduille. Viiskulman lähellä muistin lukeneeni aamun Hesarista, että Digeliuksen pitäjällä on "maailman pienin puisto" ratikan raiteiden juuressa. Poikkesimme siis sinne, koska olimme lähellä. Emme osanneet kuitenkaan arvata, että olisi muitakin, jotka etsisivät samaa ruohoplänttiä. Ihaillessamme nurmikkoa, tuli siihen myös mieshenkilö, jolla oli artikkeli leikattu mukaan ja tallessa taskussa. Seuraamme liittyi vielä neljäs henkilö, nainen joka halusi myös nähdä tämän ihmeen. Tapahtuuko tällaista?

19.7. Helsingin Sanomien juttu

Jatkoimme matkaa ja näimme mukavan näköisen paikan, jonka nimi oli Cotelettes et Caviar. Ranska on meille molemmille lähellä sydäntä, joten menimme katsomaan, minkälainen paikka se olisi. Mirjami bongasi, että siellä oli lounaslista, eli ruokaakin oli tarjolla. Päätimme pysähtyä sinne kahville.

Sisällä meille selvisi, että paikan nimi onkin Four Seasons Salads & Delicatesses. Ruokavaihtoehtona on kolmea eri lämmintä ruokaa tai lounassalaatti. Me olimme jo syöneet, joten tulimme vain kahville. Kahvin kanssa tarjolla oli perinteisiä ranskalaisia herkkuja: omenapiirakkaa, tiramisua, crème brûléetä ja suklaatryffeleitä. Otimme tiramisun puoliksi (4e), juomaksi minä otin espresson (2e) ja Mirjami otti ananasmehun (2e). 

Kahvilan ulkopuolella oli istumapaikkoja kadunvierellä  noin kymmenelle hengelle, joten menimme sinne istumaan, vaikka kassan vieressä olikin kyltti, joka varoitti lokeista. Tiramisu ja kahvi tuotiin pöytään. Tiramisu oli ihanan täyteläistä, puolikas pala riitti vallan hyvin, niin ettei tullut liikaa makeaa kerralla. Molemmat pidimme sen mausta paljon. Juomamme eivät olleet ranskalaisia, vaikka paikan tunnelmasta olisi niin voinut olettaa. Mirjamin ananasmehu olikin merkiltään Mehuiza, eli se oli suomalaista ja minun espressoni oli italialaisen Ionia -paahtimon.

Ei-niin-ranskalaiset juomamme

Terassi täyttyi pikkuhiljaa ihmisistä, jotka tulivat salaatille. Ruuat näyttivät ihan maittavilta, joka päivä on tarjolla lasagnea, joka on varmasti todella suosittua. Voisimme hyvin kuvitella tulevamme takaisin lounaalle joku päivä. Lopuksi kävimme vielä katsastamassa vessan. Vessa oli tiskin takana keittiön vieressä ja se oli pieni komero, josta oli tehty vessa. Mirjamin uhmatessa klaustrofobiaa ja taistellessa epämääräisen vessan lukon kanssa, minä jäin ulkopuolelle odottamaan ja huomasin ilokseni, että keittiössä töissä olleet miehet oikeasti olivat ranskalaisia! Joten ruoka on varmasti taattua ranskalaista.

Minivessa