Café Cardemumma - blogisynttärit Kalliossa

Sofia täällä heippa hei!

Vuosi sitten ystävänpäivänä kävimme Ellan kanssa Kitch Bar&Caféssa ja kehittelimme ideaa kahvilablogista. Ja nyt, vuosi myöhemmin harrastuksenamme on kahviloissa käynti ja siitä kirjoittaminen. Ystävänpäivää ja blogimme syntymäpäiviä oli siis loogista viettää yhdessä Ellan kanssa. Kuuntelimme teitä, lukijamme, ja suuntasimme Kallioon.

Hyppäsimme siis kolmosen ratikkaan, joka yritti hämätä meitä parhaansa mukaan eri poikkeusreiteillä, mutta löysimme kuin löysimmekin Brahen kentän kulmalle. Siellä vieri vieressä ovat Villipuutarha ja Café Cardemumma. Katsoimme ensin sisään Villipuutarhaan, mutta se oli tupaten täynnä. Onneksi Café Cardemumma oli ihan vieressä ja pääsimme lumisateelta suojaan sinne. Varasimme viimeisen vapaan pöydän ja menimme tilaamaan.

Piirakkatiski

En ollut vielä ehtinyt syödä lämmintä ruokaa, joten kysyin myyjältä apua suolaisten piirakoiden kanssa. Valikoima oli laaja ja makuja löytyi vaikka mitä. Valitsin turvallisen feta-pinaattipiirakka palan, johon sain lisukesalaatin vierelle (5e). Lisäksi otin cardemumakahvin (3,2e). Ella taas halusi jotain makeaa ja päätyi minttusuklaa mudcakeen (3,9e) marjamelballa.

Sofian herkut

Ellan mutakakku

Piirakka oli mielestäni oikein hyvän makuinen, piirakat tehdään selvästi paikan päällä. Olimme liian myöhään liikkeellä saadaksemme lounassalaatin, jonka City-lehti oli juuri valinnut kaupungin parhaaksi. Ellan mutakakku oli iso ja riittoisa. Seassa oli pätkis-paloja antamassa mintun makua. Cardemumakahvini oli hyvä, mutta kardemummaa, jota oli siroteltu päälle oli ehkä kuitenkin liikaa. Olen vain kerran aikaisemmin juonut kardemummakahvia ja se tapahtui myös Kalliossa, Bear Park Caféssa. Karhupuiston kahvi vei tällä kertaa kyllä voiton.

Cardemummassa oli ystävällinen palvelu (laastari löytyi Ellan sormelle!), hyvät tarjoilut, mutta ehkä se ei kuitenkaan edustanut erityisemmin Kalliota, jota olimme lähteneet hakemaan. Yritimme miettiä Ellan kanssa, miksi kahvila ei niin sytyttänyt. Ehkä se oli se kokonaisuus: tietokoneella tehty logo ikkunassa tai se, että olimme päässeet juuri aikaisemmin kurkkaamaan sisään lämminhenkiseen Villipuutarhaan, mutta joutuneet sen sijaan Cardemummaan. Lounassalaatti pitää kuitenkin ehkä tulla vielä maistamaan, jos se on kerran kaupungin paras.

Pian huomasimme melkein kaikkien muiden asiakkaiden lähteneen, eikä uusia asiakkaita enää valunut sisään. Tajusimme, että kahvila menee jo klo 17 kiinni. Jouduimme siis pian syömisen jälkeen lähtemään takaisin lumisateeseen ja Kallion kirjastoon kirjoittamaan blogimme 1-vuotispäivitystä.

Hyvää ystävänpäivää!

Moi!

Pitkästä aikaa Ella ja Sofia kirjoittavat täällä yhdessä. Paitsi ystävänpäivän kunniaksi, myös blogimme ensimmäisen vuosipäivän kunniaksi olemme kahvitelleet yhdessä ja muistelleet kulunutta vuotta. Sopivasti saimme lukijaltamme Maamalta One lovely blog awardin. Se tuli meille täytenä yllätyksenä ja olemme siitä ylpeitä. Kiitos Maama!

Koska haluamme blogimme painottuvat kahviloihin,eikä yksityiselämäämme, olemme muokanneet haastetta omannäköiseksemme. Tässä se tulee!

* Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
Yksi aktiivisista lukijoistamme Maama soi meille tämän kunnian. Hänen bloginsa on monipuolinen katsaus elämään Englannista käsin. Saammeko esitellä, Kello viiden kahvi. 


* Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
1) Huonoimmat kahvilakokemukset
Kahviloissa käydessämme etsimme aitoa ja omaperäistä. Monet ketjukahvilat ovat saaneet meidät pettymään. Sofian odotukset arvokkaasta Kappelista Helsingin ytimessä olivat korkealla. Isot S-ryhmän vihreät logot kahvilan kassalla veivät perinteikästä tunnelmaa. Kahvi tuli suoraan koneesta ja oma kädenjälki puuttui. Ellallakin on vastaavia kokemuksia ketjuista. Hän odotti Stockmannin kulmalta samanlaista henkeä kuin tavaratalossa, mutta kahvila olikin Fazerin omistuksessa. Jos hän olisi kaivannut Fazerin kahvia, olisi hän mennyt tarkoituksella Fazerin kahvilaan.

2) Paras kahvilaseura
Sofialla monet ystävät ovat innostuneet meidän kahvilablogista ja kahviloiden testaamisesta niin paljon, että he tekevät myös taustatutkimusta hyvän kahvittelupaikan löytämiseksi.  Mirjamin, Tiian, Annamarin ja Piian kanssa kahviloista on tullut suosittu keskustelunaihe. Ella on huomannut, että hän viihtyy kahviloissa myös yksin. Kahvilakäynti on helppo yhdistää kaupungilla asiointiin. Innokkaita kahvilaseuralaisiakin löytyy, esimerkiksi Elinoista ja perheestä. Kuitenkin monet ystävistämme eivät edes tiedä blogistamme ja heidän kanssaan on helpompi käydä jo hyväksi havaituissa kahviloissa.

3) Unelmakahvila
Yli 60 kahvilakokemuksen tuomalla kokemuksella ideoimme unelmakahvilamme Helsingissä:
- Sijainti: Kävelymatkan päässä rautatieasemalta
- Koko: Kahvilassa täytyy olla enemmän paikkoja kuin kuusi, jotteivät kahvilatyöntekijät salakuuntele. Kuitenkaan paikkoja ei saa olla enemmän kuin 30, jotta tunnelma pysyy kodikkaana eikä tule hallimainen fiilis.
- Sisustus: Tyyli voi olla kodikas, muttei mummonmökkimäinen. Mitä tahansa tyyliä kahvila edustaakin, sen olisi hyvä olla yhtenäinen kokonaisuus. Ulkonäön lisäksi huonekalujen mukavuus tuo kahvihetkeen lisää mielekkyyttä. 
- Tarjoilu: Hinnan täytyy olla opiskelijaystävällinen (esim. kakku 3e ja kahvi 2e), tarjolla voisi olla hyvä valikoima sekä suolaista että makeaa. Mikään ei saa tulla pussista ja kädenjälki saa näkyä.
- Henkilökunta: Iällä ei ole merkitystä. Palveluasenteen tulisi olla kohdallaan. Asiakkaalla täytyy olla mahdollisuus istua kahvilassa rauhassa ilman tunnetta, että hän on ollut kahvilassa liian kauan. Esimerkiksi jos tarjoilija tulee hakemaan astioita välittömästi ruokailun päätyttyä.

4) Paras henkilökunta
Kaiken kaikkiaan olemme kohdanneet hyvää palvelua. Hyvin harvoin kahvilakokemuksen pilaa huono palvelu. Ella yhtenä parhaista asiakaspalvelukokemuksista nousi Marttojen kahvila ja Sofialla Bear Park Café. Näitä kahta yhdistää inhimillinen ja joustava palvelu. Henkilökunnasta näki, että he nauttivat työstään ja haluavat asiakkaan nauttivan kahvilakokemuksesta. Monissa paikoissa palvelu on asiallista, mutta kokemus jää kylmäksi. Martassa ja Bear Park Caféssa meidät kohdattiin yksilöinä.

5) Mistä löydämme kahvilat?
-    Kaverit
-    Kuulopuhe
-    Töölölainen-lehti
-    City-lehti
-    We are Helsinki
-    Google
-    Helsingin Sanomat ja Nyt-liite
-    Muut blogit

6) Paras hetki blogistina
Kun aloitimme tämän blogin, emme uskoneet ihmisten eksyvän lukemaan sitä. Vaikka 12 lukijaa kuulostaa pieneltä luvulta, se on 12 enemmän kuin osasimme odottaa. Muistamme, kun huomasimme ensimmäisen kirjautuneen lukijamme. Hämmentyneet tekstiviestit vaihtuivat välillämme: ”Onks eka lukijamme sun kaveri?” ”Ei munkaan!” Blogissamme on käyty vuoden aikana melkein 12000 kertaa! Tästä olemme ylpeitä.

7) Tulevaisuus
Kulunut vuosi on mennyt nopeammin kuin uskoisi. Kahvilakäyntejä on kertynyt hurja määrä (emmekä edes halua ajatella kuinka paljon rahaa on mennyt!), toisina kuukausina enemmän kuin tosina. Lähitulevaisuudessa aiomme käydä mm. Mokossa ja Achanissa. Haluamme myös antaa teille lukijoille enemmän vaikutusvaltaa. Voit vaikuttaa siihen, missä kahvilassa käymme seuraavaksi yhdessä. Katso siis oikealla olevaan sivupalkkiin.


Laitamme haasteen eteenpäin seuraaville blogeille, joita mielellämme seuraamme:
Opiskelijaruokaa
New York, I love you
My Exploration
Pariasiaa

Kiitämme tästä vuodesta jokaista blogissamme vierraillutta ja toisiamme. Odotamme innolla seuraavaa vuotta!

Brooklyn Café - aitoa amerikkalaista

Sofia täällä moikka!

Olimme Ellan kanssa molemmat bonganneet uuden amerikkalaisen kahvilan, Brooklyn Cafén Viiskulmassa. Nopeasti varasin Ellalta, tästä haluan ehdottomasti päästä kirjoittamaan! Niinpä eilen suuntasimme ystävieni Annamarin ja Piian kanssa Viiskulmaan.

Pieni kahvila Viiskulmassa

Brooklyn Café on kodikas mutta tyylikäs pieni kahvila. Kahvilan pitäjät ovat aitoja jenkkejä ja tarjoilut ovat sen mukaiset: tiskiltä löytyy cookiet, bagelit, muffinit... Kun astuimme kahvilaan sisään, huomasimme, että istumapaikkoja oli yhteensä ehkä 12 hengelle ja tällä hetkellä vapaana oli vain keskellä huonetta oleva neljän hengen pöytä. Koska kahvilassa oli paljon ihmisiä ja taaksemme syntyi jonoa, päätimme ottaa kahvit mukaan, Annamari kun asuu ihan kahvilan vieressä. Annamari, joka on käynyt kahvilassa ennenkin, otti americanon (2,9e). Me Piian kanssa päädyimme vanilla latteen (4e). Opiskelijoina saimme kuitenkin 10% hinnasta pois.

Kiireinen tiski

Kahvilassa ei ollut paikalla tällä kertaa kahvilan omistajakaksikkoa, mutta työntekijät olivat silti englanninkielisiä. Meille kaikille se kävi oikein hyvin ja toivommekin, että se ei estä suomalaisia käymästä kahvilassa. Palvelu oli ystävällistä ja kaiken kiireen keskellä tiskin takaa saimme leveät hymyt ja pahoittelut siitä, että jouduimme odottamaan hetkisen.

Take away

Otimme kahvit mukaamme ja menimme Annamarille. Ja vanilla latte oli täydellisen makuinen! Vaniljan makua oli juuri tarpeeksi, vaahto oli herkullista. Americano oli voimakkaan makuista ja juuri sitä, mitä Annamari halusikin. Olimme kahvilaan erittäin tyytyväisiä, palvelu ja tuotteet olivat aitoa Amerikkaa. Koska olimme seuraavaksi suuntaamassa tapaksille, emme tällä kertaa ottaneet mitään makeita herkkuja. Haluan kuitenkin palata vielä takaisin ja päästä maistelemaan lisää tarjontaa!

Kahvien jälkeen menimme syömään ihania tapaksia Bar Tapastaan (niin herkullista!) ja päädyimme Annamarin kanssa vielä Kokomoon drinkeille. Ehdottomasti erittäin onnistunut iltapäivä ja ilta!

Kokomo

Café Engel - niin kovin tunnettu, mutta silti vieras

Ella täällä moi,

Kesäkuun alussa ilmat lämpenivät pikku hiljaa ja turistit valtasivat Helsingin. Ihan kuin se olisi ollut ollut eilen, kun punaisessa kesämekossani odottelin Neuhausin aukeamista Tuomiokirkon portailla. Lokit lauloivat ja turistit ikuistivat minut kameraansa. Viime viikolla (2.2.) tunnelma oli toinen. Lämpötila oli 30 astetta viileämpi ja olin yksi harvoista ulkona liikkujista. Kaduin, etten ollut laittanut päälleni toppahousuja.

Tarkoitukseni oli mennä kahvila Olsoniin, joka sijaitsee Aleksanterinkatu 18:ssa. Kahvila on osa museota tai itse asiassa se on museo ja myöhemmin luin sen olevan auki vain, kun käynnissä on historiallinen kahvilatapahtuma, jossa tarjoillaan eri vuosisatojen leivonnaisia. Mielenkiintoista. Mutta nyt se oli siis kiinni. Ensi kesänä täytyy olla valppaana.

Koska ulkona pysyi tuskin järjissäni kylmyyden takia, oli minun äkkiä keksittävä varasuunnitelma. Muutaman talon päässä oli Café Engel, jonka kaikki tietävät. Jolla on kallis maine. Ja jonne harva ystäväni menisi. Astuin ovesta sisään, kuljin lyhyen käytävänä päähän ja käännyin takaisin. Tämä kahvila ei ole minua varten, ajattelin. Ovella muistin, mikä ulkona odotti ja palasin tiskin luo. Hintoja ei ollut näkyvillä, vain kyltii ''Pöytiin tarjoilu''. Vielä voisin perääntyä toistamiseen. Varovaisin askelin suuntasin kuitenkin kahvilan nurkkapöytää.

Yksi Helsingin vanhimmista kivitaloista, kertoo Engelin kotisivu.

Kalapuikkoviiksinen mies toi minulle lasin vettä ja listan ja jätti minut rauhassa selaamaan sitä. Hetkeä myöhemmin eri tarjoilija tuli ottamaan tilaukseni vastaan. Leikin vaikeaa asiakasta. Kyselin tyyriin kakkuvalikoiman raaka-aineista. Myyjä ei ollut vastauksistaan täysin varma, mutta ei myöskään mennyt tarkistamaan niitä keittiöstä. Ehkä en ollut katu-uskottava. Ei sen niin väliä, en olisi kuitenkaan maksanut kakusta 6,40€. Olin jo ennen tarjoilijan pöytään tuloa päättänyt tilata lohikeiton (8,80€), koska vatsaani kurni. Hinta kakkuihin verrattuna oli vähintäänkin kohtuullinen.

Lautanen jo puoliksi tyhjä, masu puoliksi täysi.

Lohikeitto tuli pöytääni nopeasti tumman leivän kera. Voi oli mini-oivariinirasiassa. Olisi toki voinut olla olematta. En pitänyt syömisen kanssa mitään kiirettä. Käytin ympäristön tarkkailuun enemmän aikaa kuin yleensä. Kahvilassa ei ollut juurikaan turisteja, vaikka olisin voinut luulla heidän paenneen kylmyyttä juurikin sinne. Asiakaskunta oli nuorempaa kuin osasin odottaa. Yksi boheemi nuorimies teki ajatustyötä muutama pöytä eteenpäin. Hän oli istunut siinä varmaan jo pidempään. Minun viereisessä pöydässä istui kaksi naista, äiti ja tytär, jolla toisella oli samanlainen mikkihiiri-villapaita kuin minun äidilläni. He olivat tilanneet samppanja keskellä päivää, ja totesivat syyllisinä: ''Onneksi isä ei näe''. Taustalla soi iloinen puheensorina.

Tilaa riitti arkena neljän jälkeen.

Olin onnekas saadessani istua ikkunapöydässä, koska minulla oli suora näköyhteys Tuomiokirkon kanssa. Ihan kuin sekin olisi muistellut kesää. Lohikeitto oli erittäin hyvää. Siinä oli jokin jännä sivumaku. En tiedä kuinka mones minua palvellut tarjoilija se oli, mutta hän sai kokilta tiedon, että reseptin salaisena ainesosana olivat hunaja ja valkoviini.

Ensi kerralla tunnen oloni jo paljon tervetulleemmaksi.