Talo - boheemi Cafe

Ella täällä moi,

Kesällä Sofia otti blogillemme suuren askeleen ja suuntasi Kallioon. Tänään (14.11.) oli minun vuoroni poistua mukavuusalueelta ja ottaa kohteekseni Kallion pahamaineiset kadut. Kallion kaduissa on kaksi ongelmaa: Yksi, olen kuullut niiden nimet, mutten tiedä missä ne sijaitsevat. Kaksi, joka toinen ikkuna on Thai massage ja joka toinen epämääräisen baari. Selviytymisessäni minua kuitenkin auttoi Elina, jonka seurassa reittioppaan voi laittaa taskuun ja joka suojelee kännisiltä laitatienkulkijoilta maanantaina klo 15.

Olimme sopineet tapaavamme Galleria keitaan edessä ja tutustuvamme tähän tämän viikon Nyt-liitteessäkin mainostettuun luomukahvilaan. Mutta mitä, kahvilahan on suljettu maanantaisin. Emme osanneet odottaa tällaista vastoinkäymistä. Seuraava yrityksemme oli Villipuutarha, joka oli myöskin kiinni. Villipuutarhan vieressä sijaitseva Cardemumma sen sijaan olisi ollut auki, mutta koska Elinan ja Cardemumman välillä on pientä kitkaa, oli se pois laskuistamme. Teimme vielä mutkan Café 5. linjan kautta päätyen vaihtamaan kokonaan kaupunginosaa.

Hakaniemi. Oppaani Elina johdatti meidät päättäväisesti Hämeentien alkuun Cafe Taloon. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tämä varmasti kahvila eikä baari. Alkoholijuomien tarjonnan ja kahvivalikoiman välisen suhteen perusteella nimeäisin paikan ehdottomaksi baariksi (laskutoimitukseen ei tarvinnut laskinta). Oven yläpuollella olevassa logossa kuitenkin vannotetaan valaistuin valkoisin kirjaimin paikan olevan Cafe, joten en pane vastaan. Ehkä tässä menee se boheemiuden raja, josta minulla on vielä opittavaa.

Todistusaineistoa

Listalta löytyi siis kaikki peruskahvit: tavallinen, espresso, capuccino ja latte. Kyytipojaksi olisi ollut tarjolla juustokakkua liioiteltuun viiden euron hintaan. Liioiteltuun ainakin verrattuna siihen, että Talossa tarjoiltavat maukkaan näköiset lounasannokset ovat 7-15 euroa. Päädyimme capuccinoon (3e) ja latteen (3,50e). Kahvilatyöntekijä otti tilauksemme rennosti vastaan samalla vaihtaen kuulumisia Portugalin surffireissustaan kaverinsa kanssa. Kohtaamisemme hän päätti tokaisuun ''Ei kuittia''. Kassalla työskennellessäni opin, ettei asiakkaalta saa kysyä, haluaako hän kuittia. Sinänsä myyjä siis teki oikein...

Baaritiski...tai siis kahvitiski

Ruuhka tuli vasta seitsemän aikoihin.

Juomat kädessämme kapusimme natisevia portaita pitkin kahvilan toiseen kerrokseen. Ensikulaus kahveistamme oli pehmeän maitoinen. Kuitenkin tunnistettavissa kahviksi. Vaatimattomat ateriamme loppuivat aikaisin, mutta jatkoimme istumista niin pitkään, että pissahätä ehti yllättää toistamiseen. Ulkona oli jo pilkkopimeää, kun puimme takkimme päälle. Sanoimme heipat vanhalle opettajallemme ja loimme tutkivan katseen entisen lukiotoverimme treffiseuraan. Myöskin he olivat tulleet asuttamaan kaikille avointa Taloa.

p.s. Ylpeänä Sofiasta ja itsestäni haluan kohtottaa maljan viidenkymmenennen blogitekstimme kunniaksi. Skål!