Martta - mummoilua?

Ella täällä moi,

Oma innostukseni Marttoihin lähti kouluni ja Uudenmaan Marttojen yhteistyössä järjestämästä Hyvän olon -kokkauskurssista. Ennen en tiennyt heistä juuri mitään, mutta nyt kokkauskurssin ja nettisivut läpikäytyäni, Martathan ovat aivan mahtava juttu! He järjestävät hyvin monella eri paikkakunnalla erilaisia teemailtoja ruoanlaitosta puutarhakursseihin ja kodinkonekursseihin asti. Huomaan ystävieni huvittuneet katseet aina, kun kerron heille, kuinka mukavaa minulla oli Marttojen kanssa, mutta nimi vain johtaa heidät harhaan. Pelkkien ikäihmisten sijaan paikalla on kaikenikäisiä ihmisiä, myös miespuolisia, ja Marttojen opeista on hyötyä kaikille. Ole rohkea ja vieraile sinäkin Marttojen sivuilla.

Uudenmaan Marttojen opetuskeittiö löytyy Kampista Lapinlahdenkatu 3:sta. Heti sen alapuolella on Marttojen ravintola ja ravintolan vieressä Deli&Café Martta. Ehkä jo arvaatkin, että siellä on tullut käytyä. Oli maanatai (21.11.) ja vapaa päivä koulusta. Pakkasin paksun, vielä avaamattoman tenttikirjani, laukkuun ja hurautin bussilla Kamppiin. Ihan muutaman minuutin kävely toi minut määränpäähäni. Muistan, että tässä samassa paikassa oli muutama vuosi takaperin Sis. Deli+Café, mutta se oli silloin. Astuin sisään Marttaan avoimin mielin.

Vaikka ei ollutkaan palkkapäivä, eikä edes tukipäivä, olin päättänyt olla pihistelemättä. Vietinkin vitriinin ääressä hyvän tovin pohtien, mitä sitä valitsisin. Oli lounas aika. Toisaalta suklaakakku näytti erittäin herkulliselta.. Kana-vuohenjuusto torttu (4,65e) ja kaakao(3e), kiitos! Torttua lämmitettiin ja sen rinnalle sai myös vihreää salaattia. Kaakao, valitettavasti, tehtiin ällö-suklaakastikkeesta. Martat, mä luotin teihin! Palvelu oli kuitenkin niin ystävällistä, että kaakaoharmitus unohtui nopeasti. Minua palveli iloinen nuori herrasmies ja ihan Martan näköinen rouvashenkilö.

Myyjä kertoi vitriinin olevan yleensä vielä paljon täydempi.

Kelpo annos.

Hyvissä mielin vein tarjottimeni parhaaksi valitsemaani paikkaan. Edellinen asiakas oli juuri poistunut kyseisestä nurkasta, joten siivosin astiat syrjään ja hain vielä iltapäivälehden seurakseni. Ai entäs se tenttikirja? Sen nyt ehtii avata myöhemminkin! Ennen kuin olin saanut maistettua ensimmäistä suupalaani, puhelimeni soi. Kutsu työhaastettaluun! ''Martta'' kiirehti antamaan minulle tiskin takaa kynän ja paperia, jotta saan tiedot ylös. Kiitos, arvostin sitä.

Muuten kahvihetkeni sujui rauhallisesti. Piirakka oli hyvää, ottaisin toistekin. Salattiin kaipasin kastiketta. Ehdin huomioida, että kaikki Martan asiakkaat olivat liikkellä yksin. Mutta olimme kaikki kuitenkin yksin yhdessä jakamassa ihanaa uunituoreen pullan tuoksua. Pohdin myös sitä, miksi kahvila ei kaikessa kodikkuudessaan ja ystävällisyydessään kuitenkaan ollut suosikkini? Se oli ehkä liian idyllinen. Siellä ei ollu mitään, mikä olisi hätkähdyttänyt minua (ellei lasketa väärää radiokanava-valintaa). Joululaulut vain puuttuivat.

Seinällä olevat Arabian lautaset kuvastavat hyvin kotoista tunnelmaa.

ps. Tässä kahvilassa erityisruokavaliot oli huomioitu hyvin! Vitriinistä löytyi niin maidotonta, laktoositonta, kuin gluteenitontakin vaihtoehtoa.