Lukiokaverini Netan kanssa emme olleet pitkiin aikoihin kunnolla istuneet alas ja vaihtaneet kuulumisia. Oli aika avata kalenterit ja sopia tori-aamiainen perjantaiksi (17.6.) klo 10.
On niin hyvin valitettavaa, että huipulta tullaan aina alas ennemmin tai myöhemmin. Kauppatorin haukuinkin jo aikaisemmassa tekstissäni, mutta en päässyt erityisesti mainitsemaan Torin kahvipaikkaa. Minulle ja perheelleni Eromangan tuotteita myyvä koju Kauppatorilla ja heidän sisätiloissa oleva leipomonsa Pohjoisella Makasiinikadulla ovat aina tarjonneet maistuvan aamiaisen silloin, kun olemme sitä kaivanneet. Kolme lihapiirakkaa lihansyöjille ja yksi munkkipossu kasvissyöjälle. Perjantaina kun astelimme Netan kanssa Eromangan kojua kohti, en ollut tunnistaa, mikä se niistä lukuisista olisi kun missään ei lukenut Eromanga. Kyselyni jälkeen merta lähinnä oleva koju paljastui etsimäkseni. Tunsin kuitenkin vanhan perinteen olevan hiipumassa.
 |
| Aurinkoinen ilma on torilla ehdoton. |
Odotimme hetken, jotta saimme paikat auringosta. Jaoimme pöytämme muutaman muun seurueen kanssa. Vähän sosiaalisuutta Suomeenkin! Tarjoilija tuli heti kysymään, mitä tilaisimme. Minulla oli selvät sävelet: lihapiirakka (3,50e) ja vadelmatrippi (1,50e). Nettakaan ei kauan miettinyt, kun ilmoitti haluavansa samanlaisen annoksen. Muutamaa minuuttia myöhemmin aamupalamme saapui ja maksoimme käteisellä. En ole varma, olisiko paikassa edes käynyt kortti, joten kannattaa varautua siihen että ei.
 |
| Lihapiirakka kuin lihapiirakka? |
Kuulumiset vaihtuivat molemmin puolin ja lihapiirakat hävisivät mahaan. Eihän ne nyt huonoja olleet, mutta jotenkin kun muistaa niiden olevan maailman parhaita, saattaa odotus jäädä palkitsematta. Varmasti tulen niitä kuitenkin syömään jatkossakin! Kumpikaan meistä ei tilannut kahvia, mutta kuulin pöytämme naisihmisen kehuvan ystävättärelleen kahvin olevan hyvää. Minusta hyvä kahvi antaa paikalle paljon pisteitä. Lokit pysyivät kaukana meistä, vaikka olenkin lukenut lehdestä, että ne ovat käyneet paljon torilla kiusaamassa.
Koska Torin kahvipaikka oli muidenkin kuin meidän aamun suunnitelmissa, emme viitsineet istua paikallamme sen pidempää, vaan teimme tilaa seuraaville. Noustessamme huomasin viereisen kahvilan olevan ihan tyhjillään. Joku siinä Eromagassa siis kiehtoo!
Järkiruuaksi haimme jätskit mäkkäristä ja menimme avaamaan Diana-puisto -kauden. Se on minun lempipuistoni Helsingissä. Puisto sijaitsee kolmikulmassa kympin ja ysin pysäkeiden välissä. Siellä on rauhallista, mutta kuitenkin tuntee olevansa kaupungin ytimessä. Vielä illalla Netan lähdettyä palasin Dianaan lukemaan kesän ensimmäistä pokkariani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti