Neuhaus - frapuccino vihdoinkin Suomessa

Ella täällä moi,

Kesähelteet on pitänyt mut poissa koneelta, mutta se ei tarkoita etteikö mulla olisi teille taas kerrottavaa.

Aloitetaan viikko sitten alkanut sunnuntai-päivä (5.6.) ihan alusta. Heräsin aikaisin ja reippaana tyttönä ajattelin lähteä vähän shoppailemaan ennen kuin kukaan muu ehtii. Astuessani ratikkaan tajusin kuitenkin etteihän ne kaupat ole auki vielä muutamaan tuntiin. Hetken meinasin kääntyä takaisin kotiin tuijottamaan telkkaria, mutta sitten tajusin kuinka ihana olisi lähteä ilman päämäärää vain ihastelmaan rakastamaani Helsinkiä. Ja näin tein. Kymppi vei mut Ylioppilastalon pysäkille. Matkalla olin jo kehitellyt päässäni pientä suunnitelmaa. Haluaisin ehdottmasti mennä testaamaan, millainen olisi lukijamme Rillan bongaama frappé (frapuccinon sukulainen) Neuhausissa. Minähän villiinnyin tähän juomaan USAn matkallani ja etsintäkuulutin sen Suomessa. Kävelin aurinkoista Espaa pitkin Unioninkadulle, jossa Neuhaus minua odottikin...kiinninnäisenä. Ovessa luki, että se avaa kuitenkin jo yhdeltätoista ja siihen oli enää vartti.

Muutkin ihmettelivät kiinninnäistä Nauhausia.

Päätin odottaa kahvilan aukeamista vierailemalla torilla ensimmäsitä kertaa tänä kesänä. Kauppatori oli minulle suuri pettymys. Missä iloiset kalanmyyjät, missä kymmenet vihannesmyyjät, missä suomalaiset mummot ostamassa kesäkeittotarvikkeita? Tori oli täytetty lähestulkoon vain turistiroinalla ja turisteilla. Lieneekö tämä sitten nimenomaan sunnuntain ilmiö, en tiedä, mutta lähdin sieltä hyvin nopeasti pois. Olisin halunnut käydä katsastamassa, millainen meininki kauppahallissa on, mutta se onkin aina sunnuntaisin suljettu. Onneksi kello oli jo muutamaa vaille 11 ja suuntasin takaisin Neuhausin luo. Kahvilassa ei ollut merkkiäkään aukeamisesta. Kiertelin hetken vielä ympäriinsä ja kymmentä yli tila oli edelleen pimeänä. Luovutin ja menin Tuomiokirkon portaille istumaan.

Turistirysä

Vaikka uskonto onkin hyvin kaukana elämänkatsomuksestani minusta kirkot ja varsinkin niiden kellojen soitto on hyvin tunnelmallista. Portailla istui lisäkseni useita turisteja ja yksi suomalainen nuori mies kangaskassi olallaan. Oli rauhoittavaa kuunnella lokkien rääkynää ja turistien iloisia lausahduksia, kun he ottivat kuvia maamerkistämme ja samalla minusta. Kuinkakohan monen ihmisen loma-albumiin oikeasti jouduin? Aika kului nopeasti ja Tuomiokirkon kellot alkoivat pian jymähdellä keskipäivän merkiksi. Oli aika siirtyä shoppailemaan.

Kävellessäni Aleksia pitkin kohti päämäärääni kurkisitin vielä kerraan Neuhausin suuntaan ja se oli vihdoinkin avannut ovensa! Kiiruhdin sisään ja jonoon minua ennen oli jo ehtinyt muutama turisti. Kalliin ja palkitun suklaapuodin habitus oli sottainen. Luulen, että tarjoilija ei ollut ehtinyt kuin avata oven kun asiakkaat olivat jo rynnänneet sisälle. Meitä palvelemassa oli yksi ainoa vanhempi, luultavasti italialaissyntyinen, pappa. Minun vuoroni tultua kerroin haluavani frappén. Mies esitteli, että frappé sisältää tuplaespresson, mutta tarjolla olisi myös mochaccino, jossa on puolet espressoa ja puolet suklaata. Päädyin tarjoilijan suosituksesta mochaccinoon, koska tuplaespresso voisi olla minulle vähän liian iso pala purtavaksi. Hartaudella hän valmisti jäähilekahvini ja lopputulos oli juuri täydellinen kopio Starbucksin frapuccinosta. Jäähileet olisi tosin voinut jättää vähän isommiksi. Hintaa tällä ihanuudella oli valitettavasti komeat 5,20e eli ihan joka päivä en kuitenkaan taida päästä siitä nauttimaan. Suosittelen kuitenkin kaikkia, vaikka edes yhtenä kesän palkkapäivistä, pistäytymään frapuccinolla.

Nam.