Keskiviikkona (16.3.) sain yllätys-soiton töihin. Viki pyysi kahville sen ja muiden mun hyvien ystävien kanssa. Työpäivän loputtua kasin aikaan suuntasin sitten Lasipalatsin Cafe Javaan, jossa Viki, Essi, Sandra ja Katri jo odottivatkin. En ollut yhtään yllättyny niiden kahvila valinnasta; Java on aina helppo ja luotettava. Se on keskellä kaikkea. Noiden tyttöjen kanssa ei oo pääasia missä on, vaan se, että saa olla niiden seurassa. Ja viimekerrasta olikin jo liian kauan. Koska muut olivat istuneet siinä jo jonkin aikaa ja heidän piti ehtiä ennen yheksää kauppaan, niin tilasin pikaisesti pienen teen (2,50e). Kerroin myyjälle saaneeni muutama vuosi sitten Javasta todella punaista teetä ja haluaisin samaa nytkin. Sehän onnistui! Sain marjaisaa roibosta teehauduttimeeni. Se maistui keskiverto teeltä. Javassa tee on usein niin kuumaa, että ensin välttämättä polttaa kielensä, mutta ei onneksi tällä kertaa. Tähän parin vuoden takaiseen kertaan liittyy muisto, jolle saimme yhdessä koko pöydän voimin nauraa. Naurua riitti myös moneen muuhun, kunnes oli aika jatkaa matkaa. Tässä tohinassa ei kuvien ottaminen ollut edes mielessä, mutta tämä ei varmasti jää viimeiseksi kirjoitukseksi Javasta ja silloin paljon lisää.
Eilen (19.3.), launtaina mäkin ihan sattumalta kävin äiti-tytär kahvilareissulla. Meillä oli suuntana Kauppakeskus Sello ja siellä erityisesti Marimekko, jossa oli tarjouksessa aivan ihanat Sami Ruotsalaisen suunnittelemat Siirtolapuutarha-teekupit. Olimme lähteneet kotoa jo ennen aamupalaa, joten heti ostosten jälkeen siirryimme kauppakeskuksen Robert's Coffeehin. Se oli ainoa kahvila, jonka äkkiseltämme bongasimme. Itse yleensä välttelen kauppakeskus-kahviloita, mutta niilläkin on hetkensä.
Robert's Coffeella on minulle ollut erittäin kallis maine. Muistan joskus tutkailleeni heidän hintoja ja jäänyt suu auki katsomaan, että voivatko ne olla todellisia. Tällä kertaa hinnat olivat kuitenkin muiden kahvilaketjujen luokkaa. Liekkö sitten vaikutusta sillä, että olimme Helsingin ulkopuolella.
Päädyimme äidin kanssa molemmat makeaan aamiaiseen. Minä otin ison mansikkamuffinsin (3,90e). Se oli itseasiassa ihan hyvä. Juuri sellainen kuin odotinkin. Äiti otti omena-vanilja -wienerin (2,90e), joka oudosta ulkonäostään huolimatta oli sekin ihan hyvä, mutta niin kuin äitinkin totesi, niin ei tuollaiset valmistuotteet tule koskaan vetämään vertoja itse paikan päällä leivotuille tuoreille tuotteille. Juomiseksi otimme Lattet (2,90e/kpl). Robertsilla on joka aamu tarjolla aamulatte, joka on tavallista lattea halvempi, mutta ihan saman kokoinen. Pyysimme molemmat lattemme soijamaidosta, koska maito ei aina sovi vatsoillemme. Minusta on todella hienoa, että tälläinen soijamaito-käytäntö on yleistynyt monissa paikoissa. Joskus siitä pyydetään lisähintaa, mutta ainakin tällä kertaa saimme edun ilmaiseksi.
 |
| Sisällä mansikkahilloa, ei oikeita mansikoita. |
 |
| Emme olleet koskaan nähneet vastaavaa wieneriä... |
Voisin kehua nimenomaista Robert's Coffeeta sisustuksen asettelusta. Paikassa oli matalia ''väliseiniä'' pöytien välillä, jotka toivat ihanaa yksityisyyttä kahvihetkeemme, sillä porukkaa riitti ympärillä. Tämä ehdottomasti poisti osotoskeskusmaisuutta ja toi plussaa kahvilalle. Äidin kanssa oli kiva jutella! Miinusta sen sijaan tulee siitä, ettei Sellon Robert's Coffeessa ole Wlania, vaikka monissa Robertseissa on. Äiti ei myöskään ollut tyytyväinen palveluun, vaan kertoi myyjän olleen kassalla tympeä.
 |
| Huomaa ''väliseinät'' |
Taas oli siis kaikin puolin onnistuneet kahvilakäynnit. Odotan kertaa, kun en tykkääkään jostain paikasta ja saan antaa kunnolla kritiikkiä. Toivottavasti teilläkin on ollut mieluisia kokemuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti